Ja nyt se päätös on tehty! Nimittäin tämä blogi siirtyy bloggeriin ja Teksasin taivaan alla blogi ei päivity enää täällä vuodatuksessa. Uusi osoite on siis: teksasintaivaanalla.blogspot.com ja voimassa heti!

Sen verran on vuodatus.net takkuillut viime aikoina, että kypsähdin lopulta ihan täysillä ja siirsin koko helahoidon toiseen paikkaan. Ja on ehkä itsellekin helpompi, kun kaikki blogini ovat nyt saman "katon" alla.

Eli jatkossa kannattaa vierailla tuolla uudessa osoittessa, sisältö on siellä ihan sitä samaa arjestamme kertovaa, ainoastaan osoite on muuttunut!

Viikon alkuja toivotellen,

Sari

Tämä on meillä ihan vakio joka syksy, kun kelit alkavat tekemään tätä Teksasille tyypillistä siksakkia. Aamulla kylmä, päivällä kuuma, illalla viileä, yöllä helekatan viileä. Siis kerrospukeutuminen on taas in meidän perheessä ja paljon vitskuja ja lämmintä juomaa on tullut nautittua...

------------------------------------------------------------------------------------------

Neiti onkin ollut isukin seurassa miltei koko päivän, kun äippä on juossut koululle ja takaisin, ruokakauppaan ja sitä ja tätä. Ja sitten oli vielä puheltu, että menen tänään leffaan. No joo, siis ennen neidin kuumeilua. Mutta mies oli sitä mieltä, että mamma nyt lähtee vaan elokuviin ja niin sitten pienen pähkäilyn jälkeen päätin mennä katsomaan joku aika sitten teattereihin tullutta The Secret Life of Bees.

Pääosissa nimekkäitä näyttelijättäriä, osa ehkä enemmän tunnettuja artisteina kuin näyttelijöinä: Queen Latifah, Dakota Fanning, Jennifer Hudson, Alicia Keys ja Sophie Okonedo. Arvatenkin luvassa oli upeaa musiikkia, mutta myös hyvin toteutetut draaman ainekset olivat kasassa.

Tarinassa nuorta Lily-tyttöä (Dakota Fanning) vaanii menneisyys, muisto lapsuudesta, se hirvittävä fakta, että hän 4-vuotiaana ampui vahingossa oman äitinsä kuoliaaksi. Asuessaan välinpitämättömän isänsä T. Rayn (Paul Bettany) luona hän saa kokea myös 60-luvun rasistisen maailman äitihahmonsa Rosaleen (Jennifer Hudson) kautta, joka on musta nainen valkoisessa maailmassa.

Tilanteiden kärjistyessä he lopulta karkaavat kotikaupungistaan ja monen mutkan kautta löytävät lopulta tiensä hunajaa valmistavan sisarusparven (Queen Latifah, Alicia Keys, Sophie Okonedo) suojelevien siipien alle.

Täällä Lily ja Rosaleen saavat kokea aitoa ystävyyttä sekä rakkautta ja pääsevät hiljalleen takaisin jaloilleen. Täällä Lily vihdoin kohtaa menneisyytensä ja joutuu katsomaan myös omaa tulevaisuuttaan uusin silmin.

Lämminhenkinen elokuva, jonka perimmäisenä ideana on se, kuinka tärkeä voima rakkaus on elämässämme. Ja kuinka menneisyys usein kantautuu mukanamme, vaikka kuinka koetamme sitä muilta salata tai sitä vähätellä...

------------------------------------------------------------------------------------------

Toissa viikonloppuna karkasimme mieheni  kanssa yönäytökseen ja menimme katsomaan tuolloin juuri ensi-iltaan tulleen Eagle Eye-elokuvan. Vaudhikasta actionia oli trailerin mukaan tiedossa, joten mieheni tietty halusi heti nähdä tämän! Ja kyllä se  minullekin sopi, pääsinhän pitkästä aikaa ihan kaksi mieheni kanssa elokuviin ja actionit aina silloin tällöin nautittuna ovat ihan ok juttu.

Tarinassa nivoutuu niin terrorismin uhkaa, puolustusvoimia, salaista palvelua, kaksi toisilleen tuntematonta siviiliä ja se milteipä pääosan napannut, tuntematon naisääni puhelimessa. Melkoisen sopan ainekset siis kasassa ja itse olin välillä ainakin hivenen ihmeissäni tarinan kulusta ja käänteistä. Kaiken sotkun takana on lopulta massiivinen Pentagonin keskustietokone, joka on nähnyt puolustusvoimien sisällä uhkan ja toimii sen mukaisesti.

En kuitenkaan päässyt täysin sisälle tähän elokuvaan ja jotenkin minulla on aika usein tällainen fiilis action-leffoja katsellessa. Ihan ok leffa viikonloppuillaksi, mutta ei tämä mieleeni jäänyt samoin kuin moni moni muu elokuva. Ehkä enemmän suunnattu miespuoliselle katsojakunnalle.

------------------------------------------------------------------------------------------

Ja tänään nappasin sitten ruokakaupassa asioidessani mukaan Made of Honor leffan. Olen nähnyt joskus kuukausia sitten tämän elokuvan trailerin ja tuolloin jo ajattelin, että tuon voisi vaikka katsoa. Ja nyt kun lähiruokakauppaan oli ilmestynyt $1 per yö leffamasiina, niin en voinut vastustaa kiusausta.

Tämä olisi tarkoitus tänään katsella mieheni kanssa. Tosin tuolta hän jo huuteli, että hoh hoijaa, näinköhän jaksan katsoa mitään leffaa. Sen verran jo kuulema väsyttää...

Vaan eipä siinä, minä kyllä luulen jaksavani katsella Patrick Dempseytä ihan itseksenikin... ;-)

Viikko on vilahtanut ohitse taas miltei huomaamatta ja kyllä tuntuu taas ihanalta päästä viikonlopun viettoon. Tänään mies vie Suomi-vieraamme linja-autoasemalle, josta hän jatkaa matkaansa edelleen Tenneseehen ja viettää siellä vajaan viikon.

Saamme siis viettää viikonloppua ihan vain perheen kesken, vaikka huominen lauantai onkin taas täynnä ohjelmaa muutenkin, jalispeleineen, suomikouluineen ja jalistapahtumineen (coach appreciation day). Mietintämyssyssä oli lähteä perheen kesken jonnekin pienelle matkalle myöskin, mutta taidetaanpa jättää nyt väliin ja viettää viikonvaihdetta täällä kotinurkilla.

Niin muuten, hyvin on sujunut vieraamme kanssa, joskus aiemmin taisin lupailla tarinaa siitä, kuinka yhteiselo pitkäaikaisen vieraan kanssa menee. Ja sellaisen, jota edes tuskin tunsin.

Mieheni serkku (kolmekymppinen naisihminen) on siis kyseessä ja hän on vieraanamme aina joulukuun 6.pvään saakka, eli kolmisen kuukautta kaiken kaikkiaan.

Ja vaikka itse jo mietin mielessäni, että kuinkahan mahtaa yhteiselo sujua puolituntemattoman sukulaisen kanssa, niin hyvin on tosiaan mennyt. Alkukankeudesta päästiin aika nopeasti ohitse, ja vaikka alussa tuntui jotenkin oudolta, että ulkopuolinen osallistui kodin askareisiin, niin nyt siitä jo osaa miltei nauttia ja tuntuu aivan ylelliseltä, kun on yksi ylimääräinen käsipari tässä kotona auttamassa.

Olenkin jo mielessäni miettinyt, että millainenkohan shokki tässä on tiedossa, kun vieraamme joulukuussa lähtee takaisin Suomeen? Onko jo pian au-pair haussa? No heh hee, tuskinpa sentään, mutta nyt ymmärrän, kuinka paljon apua heistä on perheille ja etenkin monilapsisille sellaisille on.

------------------------------------------------------------------------------------------

Tässä muuten kiva juomavinkki, jonka vieraamme meille tässä taannoin kertoi. Tämän hän oppi itse paikallisilta Espanjassa asuessaan.

Hyvälaatuista punaviiniä ja hyvälaatuista kivennäisvettä, kaadetaan lasiin ja nam! Tosi raikas viinijuoma on valmis!

Itse olin ensin vähän epäluuloinen, että jaahas, kuinkahan se viini on ihan vesimäistä litkua tämän kivennäisveden jälkeen, vaan oli kyllä tosi raikasta ja kupliva kivennäisvesi toi ihan uutta sävyä viiniin.

Hyvää oli ja helppoa, kannattaa ainakin kokeilla!

---------------------------------------------------------------------------------

Ja sitten niihin mieheni kannustaviin sanoihin. Taas kerran...

Eilen ajattelin laittaa vähän lämpimämpää vaatetta päälle (täällä on selvästi syksyn merkit ilmassa, aamuisin vain jokunen aste plussaa ja tuuli puhaltaa koleasti) ja löysin neulelaatikon kätköistä viime talvisen suosikkiliivini, kauniin harmaan neuleliivin/mekon, joka on kiva pujauttaa vaikkapa valkoisen trikoopaidan päälle.

Ja mielestäni oli ihan toimiva juttu, ainakin viime talvena.

Mutta juu, mies sattui olemana kanssani vaatehuoneessa ja katseli touhuani kiinnostuneena. Ensin trikoopaita päälle, vartalonmyötäinen, kiva sellainen. Miehen suusta kuuluu jotain tähän suuntaan: Hm-hmm...

Sitten ajattelen laittaa sen viime talven suosikin tämän trikoopaidan päälle. Olen innoissani. Harmaa, yläosastaan vartalonmyötäinen, alaspäin levenevä liivimekko. Kaksi kivaa taskuakin siinä edessä. Tosi kiva, ajattelen mielessäni.

Tosin sitä pukiessani alkaa näyttämään siltä, että lantion seutuni on ehkä hivenen leveämpi kuin viime talvena, mutta en luovuta, vaan haluan nähdä, miltä lopputulos näyttää. Mies katselee edelleen kiinnostuneena tätä touhuamistani, hymynkare nousee pian hänen huulipieleensä ja sitten se tulee: 

No jopas sulla on tosi kiva navettamekko!

No hei, kiitti paljon! ärähdän miehelleni,enkä voi toisaalta olla nauramatta, sillä kyllä kait se jo minäkin tajusin siinä vaiheessa, ettei tuo liivimekko oikein mallannutkaan minulle. Ja sinne lensi navettamekko neulelaatikon pohjimmaiseksi ja vaatetus muuttui johonkin ihan toisenlaiseen.

Mutta c'moon, mikä siinä on, että aina pitää tuolla tapaa möläyttää, mitä sylki suuhun tuo? Itselle ei tulisi mieleenkään sanoa miehelle, jotain tämänsuuntaista että: Hei tosi kivat Erkki-pöksyt sulla, tai hei, mä tykkään tost sun Jukolan Jussi hiustyylistä!

Lähdenpä tästä katsomaan, mitä navettavaatetta tuolta vaatehuoneesta taas päälleni tänään laittaisin...

Mukavaa viikonloppua toivotellen!

Sari

Sielläpä meni siis koko päivä ja iltamyöhällä olimme kotona, pikkuneiti jo kuorsasi loppumatkasta. Yksi asia mikä aina jaksaa näissä tapahtumissa ihmetyttää, on kupongit. Siis niitä coupons-kojuja riittää joka puolella ja kaikki ruoka, juoma ja härvelit maksetaan näillä kupongeilla.

Siis ensin menet jonottamaan kuponkijonoon, josta ostat kuponkeja ja sen jälkeen menet ostamaan vaikka sitä funnel cakea, hattaraa tai mitä tahansa ja maksat näillä kupongeilla. Siis mikä järki tässä on? Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ottaa päähän tää kuponkien pyöritys, kun saman voisi hoitaa suoraan rahalla. Tietääkö joku tähän jonkun järkevän selityksen? Minä en...

Näitä kuponkeja sitten oltiin koko aika jonottamassa, kun eihän ne riittäneet, vaan koko aika piti sitten ostaa taas kymmenen tai kaksikymmentä lisää... Huoh... Niin ja aina osa kupongeista piiloutuu  laukun pohjalle ja sitten ne löytyy kotiin tultaessa. Rahanarvoisia lappusia kuiteskin, a 50centtiä.

No niin ja sitten asiaan! Ihan ehdoton juttu State Fairissa on mussuttaa funnel cakea. Muistuttaa tippaleipää, muttei ole sinnepäinkään, vaan maistuu enempi munkkirinkilältä ja on ah niin ihanaa! Päällä vielä runsaasti tomusokeria, niin aah! Ihanaa!!!

En tunnusta kärsiväni korkeanpaikankammosta, ainakaan suuremmissa määrin, mutta ihan oikeasti, piti kyllä kaksi kertaa miettiä tähän maailmanpyörään astumista. Huh, sen verran oli korkialla, että...

Vaan sinne mentiin, minä ja vieraamme ja ajatuksena oli ottaa upeita kuvia avautuvista maisemista. No juu-u, sen verran tärisytti maailmanpyörä (ja käsikin), ettei niistä mitään tullut. Mutta komea on tämä maailmanpyörä ja oli ihan kiva kokemus.

Ja sitten se itsensä nolaamispuoli... Tässä jokunen viikko sitten asuma-alueellamme oli oikein kiva perhekeskeinen iltatapahtuma, jossa leikittiin, kisailtiin ja katseltiin lastenelokuvaa: The Bee movie.

Jotenkin minutkin saatiin sitten nakitettua tähän hulavanteen pyörityskisaan ja senhän kyllä tiesi, mitä siitä seuraa.... ;-) Nauratti jo ennen pyöritystä...

Kerran ympäri ja alas... Tätä luokkaa... Niinpä hulavanne vaihtuikin aika nopeasti pikkuneidin pyörittämiseen. Se kun luonnistuu tätä nykyä vähän paremmin kuin hulavanteiden ketkuttelu... ;-)

Terkut sateisesta Teksasista,

Sari

No niin. Taisin jo jossain vaiheessa aiemmin puhella jotain sen sorttista, että minun tekisi mieli perustaa taas uusi blogi. Blogi, joka on omistettu vain ja ainoastaan valokuville.

Ja niinpä jokunen päivä sitten lopulta tein sen. Avasin vihdoin ja viimein oman valokuvablogin. Ajattelin, että nyt on aika alkaa purkamaan tuota järkyttävää valokuvamäärää ja saada vähän itsekin jotain käsitystä siitä, että millaisia kuvia sitä on vuosien aikana tullut otettua.

Mukaan mahtuu siis niin uusia kuin vanhempia valokuviani. Ja aiheet laidasta laitaan. Minulla kun tuo kamera on oikeastaan aina mukana (ei nyt ehkä sentään ruokakaupassa tai bensiksellä...), niin kuvia on kertynyt vuosien varrella mittav määrä. Ja mukaan mahtuu niin onnistuneita, kuin vähemmänkin onnistuneita otoksia, hikeä, kiroilua, puskissa kyykkimistä, odotusta ja joskus harvoin myös suunnatonta onnistumisen tunnetta. 

Jos valokuvat aiheena kiinnostavat, käy ihmeessä kurkkaamassa uusi valokuvausblogini ja kerro, mitä olet kuvistani mieltä. Kommentit ovat aina tervetulleita ;-)

Mutta nyt taidan lähteä ajamaan WalMartiin ja ostamaan vähän multaa takapihan kukkasille. Tarkoitus olisi vähän siistiä tuota pienen pientä pihamaatamme. Saas nähdä, miten tämä multasormi taas innostuu...

Mukavaa viikon alkua kaikille!

Mutta tämä tempaus oli kyllä ihan uusi kokemus ja monelle tutulle joka tätä nyt ehkä lukee, melkoinen yllätyskin ehkä... Minä nimittäin päätin, että lähden vieraamme kanssa katsomaan American Airlines Centeriin, eli siis paikalliseen jäähalliin maailmankuulua pastoria, Joel Osteenia.

Ihan vain uteliaisuudesta, sillä itse en ole miestä sen paremmin nähnyt, kuullut kuin hänen teoksiaan lukenutkaan. Halusin vain nähdä, miten täällä megaluokan pastoristarat tempaavat kuulijansa mukaan. Ja kun tähän tilaisuuteen oli muutenkin lähdössä pieni suomalaisten seurue, minä tungin itseni ja vieraamme menoon mukaan ja edessämme oli tosiaankin ihan erilainen illanvietto.

Ja oli kuulkaa ihan mielenkiintoinen ja silmät avaava kokemus tämäkin! Joel Osteen oli varsin miellyttävän ja fiksun oloinen mies, joka painottaa puheissaan ja kirjoissaan pitkälti positiivista ajattelua, pyrkii saamaan ihmiset jättämään menneen taakseen ja keskittymään tähän hetkeen ja siihen, että tästä hetkestä alkaen elämäsi kääntyy parempaan, tämä on sinun paras vuotesi.

Okei, mukaan mahtui myös muutama ylilyönti ja hengellistä puoltahan illassa oli toki mukana aika tavalla, mutta vaikken tunnustaudukaan kiihkeästi uskovaksi ihmiseksi, oli mielestäni varsin mielenkiintoista nähdä tällainenkin tilaisuus livenä.

Ihan totta, suosittelen kaikille!

Lavashow oli miltei kuin suuremmassakin rock-tapahtumassa. Tässä itse illan isäntä, kuva ei ole valitettavasti kovin tarkka...

Tilaisuudessa oli myös tosi tasokasta gospel-musiikkia ja olin tosi yllättynyt mukaansatempaavan musiikin huipputasosta! Tämä nainen osasi laulaa todella hyvin ja taustakuoro oli mahtava.

-----------------------------------------------------------------------------------------

Tästä tilaisuudesta on jo jokunen viikko ja menneenä viikonloppunakin hyppäsimme siellä ja täällä. Mutta lisää tarinaa alkuviikosta. Nyt on pakko mennä petiin.

Ai niin. Hartia ja niskakivut ovat nyt tiessään (miltei), mutta tämän päivän olen saanutkin sitten kärsiä ihan mahdottomasta päänsärystä. Vielä koskaan ei ole päänsärky vienyt petiin, mutta niin kävi tänään.

Samaan aikaan pyörrytti, särki ohimoja, silmiä ja niskaa ja jopa jonkun verran kävi sellainenkin ajatus mielessä, että ihanko alkaa yököttämään. Niinpä teimme tässä vieraamme kanssa johtopäätöksen, että rouva kärsii elämänsä ensimmäisestä migreenikohtauksesta.

Eli edessä oli panadolia, petiä ja hiljaisuutta. Ja illalla olo oli jo suht normaali.

Ei ole kyllä hurraamista ollut olossa viime aikoina. Arvelen, että nämä kaikki oireilut liittyvät silmiini ja siihen, että vietän ihan LIIAN PALJON aikaa tietokoneella, kirjojen ja leffojen ääressä.

Mutta minkäs teet. Ei pysty, kykene olemaan bloggailematta, lukematta tai leffoja katsomatta. Ei vaan pysty!

Mutta juu, nyt sinne sänkyyn... Pakko mennä.

Viikon alkuja toivotellen,

Sari

VIISI ASIAA PAKASTIMESSANI:

1. Jääpalakone aina täynnä jääpaloja

2. Puutarhavadelmia (ei kylläkään valitettavasti omasta puutarhasta... )

3. Jätskiä (niin jätski jätskiä kuin mehujätskiä...)

4. Ruisleipää (monen sorttista, kohta tosin lopussa, APUA!)

5.Kanan rintafileitä (raakaa ja/tai paistettuja, marinoituja, marinoimattomia, grillattuja, siivutettuja, silpottuja, siis joka lähtöön lentäväistä)

VIISI ASIAA VAATEKAAPISSANI (HUONEESSANI):

1. Sekametelisoppa, johtuen kohdasta 2.

2. Aikas paljon vaatetta

3. Talvikengät rivissä ylähyllyillä (ihan liika monta paria)

4. Suomeen vietäviä/lähetettäviä tuliaisia (ylähyllyjen kätköissä)

5. Pikkuneidille etukäteen ostettuja joulu- yms. lahjoja (Ai miksi? No kun halvalla sain!)

VIISI ASIAA AUTOSSANI:

1. Automaattivaihteet ;-)

2. Aika usein kaasu pohjassa

3. Kiva, mutta joskus kiljuva takapenkkimatkustaja

4. Bensa miltei lopussa, TAAS!!!

5. Aina parhaat perheriidat (miehen kanssa nimittäin ;-) ;-) ;-))

VIISI ASIAA KÄSILAUKUSSANI:

1. Kännykkä, joka toimii silloin kuin haluaa (eläköön Nokia!... ups...)

2. Rahakukkaro, jossa on aina liian vähän kahisevaa... ;-)

3. Aurinkolasit (pakko olla aina mukana, kun silmät on jo pilalla)

4. Avaimia (oma nippu autonavaimille ym., ja oma ketju talonavaimelle)

5. Käsienpuhdistusainetta tai käsipyyhkeitä (kun pikkuneidin kanssa matkaa siellä ja täällä, niin käsienpuhdistus on aikas tärkeä juttu)

-----------------------------------------------------------------------------

Ja tästä haasteesta innostuneena lisään vielä muutaman viiden listan omasta päästäni...

VIISI IKÄVINTÄ ASIAA (juuri nyt):

1. aikaiset ylösnousut

2. kiire

3. huumorintajuttomat ihmiset

4. tärkeily

5. kiukkuava, tottelematon ipana

VIISI IHANINTA ASIAA (juuri nyt):

1. lapseni + mieheni = perheeni

2. kiireetön aika perheen kanssa

3. mieltä piristävät, iloiset ihmiset

4. kaunis maisema = matkauume

5. hyvä kirja tai elokuva

VIISI HAAVELEIMAANI ASIAA (juuri nyt):

1. se oma juttu, se jokin, sen kun kekkaisi

2. lomamatka perheen parissa

3. saada katsoa kaikki haluamani uutuusleffat piakkoin

4. päästä Suomeen sukulaisia tapaamaan

5. kissa?

VIISI JULKKISTA, JOITA IHAILEN:

1. Gwyneth Paltrow

2. Sting

3. Gwen Stefani

4. Angelina Jolie

5. Heidi Klum (pakko tarkentaa, etten VS:n vuoksi, vaan business-tajunsa vuoksi...)

VIISI JULKKISTA, JOTKA SAAVAT HYMÄHTÄMÄÄN...

1. Paris Hilton

2. George W. Bush

3. Britney Spears

4. Matti Nykänen

5. M.A. Numminen

VIISI SANAA SINULLE:

Ota elämä vastaan pilke silmäkulmassa!

No niin, nyt on listattu kaikenlaista ja haastan nyt sinut listaamaan omat viisi juttuasi eri kategorioista tai vaikka edes yhdenkin viiden litanian! Nyt vaan mukaan. Olen utelias!!!!

Viikonloppuja toivotellen,

Sari

Ihanainen omppupaistos, jolla oli monta eri versiota. Itse teimme ihan perinteisellä tyylillä, omppulohkoja, kanelia, fariinisokeria ja päälle vielä sulatettuun voihin sekoitettuja kaurahiutaleita.

Sitten vain uuniin ja ulos ja lisukkeeksi jätskiä tai vaniljakastiketta.

Kyllä taas maistui!

Tältä näytti kanelin ja fariinisokerin kanssa (kaurahiutaleet ja voisula eivät ehtineet tähän kuvaan, ennen uuniin laittoa...

Ja tässä paistos jätskin kera.... Mmmmmhhhh!!!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Niskakivustakin on jo toivuttu! Tuntuu autuaalta, kun voi kääntää päätänsä!

Peli alkoi vasta 7:30 pm ja vähän arvelutti, että kuinka meidän neiti jaksaa. Mutta hyvinhän tuo jaksoi ja välillä jopa innostui kannustamaan joukkuettakin ihan kunnolla. Peli eteni tosi nopeasti ja päätimme yhteen ääneen, että jalista mennään katsomaan toistekin. Lippujen hinnatkin kun ovat ihan toista luokkaa kuin NHL tai NFL liput. Nämä liput olivat vain $10 kipale.

Tässä pari kuvaa lauantai-illalta...

Edessämme oli jopa näinkin tyhjää... Tosin vain hetken verran...

Tasapeli tuli rankkarin jälkeen ja porukka sekosi aivan täysin!

Mikä tiesi meidän neidin osalta korvien jatkuvaa pitelyä. Jännä piire pikkuneidillä, mutta suoraan sanottuna inhoaa yleisötapahtumien meteliä. Täällä kun on tapana ottaa ilo irti ja meteli on sitten sitä laatua, ettei meidän neitokainen sitä ymmärrä... :-(

Olimme jo parkkipaikalla, kun stadionilla alkoi mieletön ilotulitteiden räiskäntä (siitäkös metelistä ja rätinästä neiti taas riemastui...)

Vaan tosi hienolta näyttivät...

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta jos oli lauantaina ilotulitteita ja iloista mieltä, niin toisin on ollut meininki tänään.

Yhtä takkuamista. Hampaan kiristystä, vitutusta, jomotusta, särkyä ja vali vali valitusta, oikein tyypilliseen perusnegatiiviseen, oi voi minua parkaa tapaani... hoh hoijaa... Siis koittakaa kestää, nyt tulee valitusta...

Aamu alkoi jo toista päivää jatkuneella, aivan käsittämämättömällä niska-hartiaseudun kivulla. Siis ihan oikeasti, mä en voi tajuta, mistä tällainen hermeettinen kipu on iskenyt. Koko niska jäykkänä, ei taivu mihinkään ja jos erehdyt kääntämään päätä oikealle tai vasemmalle, ylös tai alas, niin tuntuu siltä kuin taju lähtisi näillä näppäimillä.

Siis hyvät immeiset, antakaa vinkkiä, mikä tähän tilaan auttaa. Olen laittanut rauhoittavaa rasvaa, on käytetty hieromalaitetta, kuumaa käärettä, särkylääkettä, mutta ei auta mikään! Yääääh!!!!

Jos tämä vielä jatkuu huomenna, niin olen jo pöpiläainesta, en vaan kertakaikkiaan pysty olemaan paikallaan ja kävelemään ympäriinsä kuin jäykkäliikkeinen zombie.

Eikä siinä vielä kaikki. Lähdin aamusta ja heti tytön kerhoon vietyäni hammaslääkäriin. Juurihoitoa, kruununlaittoa, hampaan paikkausta ja muuta kivaa... heh...

No niin. Hyvin menee siihen saakka, kun hoksaan, ettei hampaani olekaan puutunut, kun hampiläkyri aloittaa juurihoidon. Vedet valuu silmistä, jalat täristää ja rystyset on valkeana. Taitaa jopa niiskutustakin jo kohta kuulua.

Siis aivan mieletön kipu hampaassa. Ja eikun uutta puudutuspiikkiä, toista ja kolmatta. Ei jumankekkulis, kuinka monta piikkiä tää puoskari mulle laittaa???

Aloin jo mielessäni miettimään, että kait näissä puudutuspiikeissäkin on joku limitti, mutta eikun uutta vaan kehiin. Ja lääkäri toteaa, ettei kaikille toimi juurihoidossa peruspuudutusaine, etenkin jos hermot ovat vaurioituneet jo juuressa pahasti, kuten minulla.

Siispä istuin hammasläkyrin penkissä nelisen tuntia ja olin jo kyllä loppuajasta niin ärsyyntynyt, vittuuntunut, väsynyt ja niska kökkönä, ettei juuri jaksanut huumoria repiä tilanteesta.

Mutta nyt on sitten väliaikainen kruunu paikallaan ja pääsen kolmen viikon päästä taas uudestaan hammaslääkärille. Ah, ihanaa! Maltan tuskin odottaa....

Että juu, tämä oli taas tällainen maanantai. Toivottavasti tiistai olisi tätä päivää parempi ja salaa toivon, että tämä niskakipu olisi aamulla jotenkin salaperäisesti kadonnut ja pystyisin taas liikkumaan kuten normaalit ihmiset. Pahoin vain pelkään, ettei mitään ihmeparanemista tapahdu, vaan saan nauttia tästä olotilasta vielä jonkun aikaa...

Mutta mukavaa tiistaita kuitenkin teille kaikille!

Terkuin Zombie-Sari

Yllätyin todella positiivisti tästä elokuvakokemuksesta. Tämä tarina on puettu elokuvaksi kaikin puolin niin taidokkaalla tavalla, että on mielestäni ehdottomasti yksi tämän vuoden parhaista elokuvista. Upeat lavasteet, upea puvustus, upeita kohtauksia ja mitkä näyttelijät! Keira Knightley ja Ralph Fiennes olivat tässä elokuvassa parivaljakko, joka sai välillä melkein vereni pysähtymään!  

Kiera Knightley muistetaan tähän mennessä ehkä parhaiten Pride and Prejudice ja Atonement-elokuvista, mutta en tiedä miksi minulle on jäänyt näiden leffakokemusten jälkeen hänestä mieleen pääosin herkkä nuori nainen ja kauniit kasvot.

The Duchess-elokuvan nähtyäni pyörrän puheeni ja huomaan, että Kiera Knightleysta on tullut upea näyttelijätär, joka osaa suoriutua ilmiömäisellä tavalla monimuotoisesta ja haastavastakin roolista todella hyvin. Kiera Knightleyn roolia Georgiana onkin ylistetty laajasti Yhdysvaltalaisilla lehdissä ja hänen suoritustaan pidetään Oscarin arvoisena, eikä ihme!

Ralph Fiennes sen sijaan on jo tunnettu näyttelijä vuosien takaa ja minulle hänen suorituksistaan on jäänyt parhaiten mieleen hänen osansa elokuvissa The English Patient ja vastikään katsomassani elokuvassa In Bruges. Ralph Fiennes on monipuolinen ja karismaattinen näyttelijä ja toi The Duchess-elokuvassa esille taas uuden puolen itsestään.

Olin aivan mykistynyt elokuvan katsottuani ja minun piti oikaista vielä naistenhuoneeseen vilkaisemaan peilistä, sen verran oli meikit poskilla tämän elokuvakokemuksen jälkeen...

Tässä koko tarina pääpiirteittäin:

Georgiana (Keira Knightley) naitetaan Devonshiren herttuan William Cavendishin (Ralph Fiennes) kanssa ja nuoren naisen edessä on rikas ja mielenkiintoinen elämä. Vai onko sittenkään? Georgiana saa pian huomata, että elämä herttuattarena on kaikkea muuta kuin mitä hän oli mielessään kuvitellut. Herttua William osoittautuu uskottomaksi, naisia rakastavaksi ja varsin kylmäksi mieheksi, joka haluaa Georgianalta vain miespuolisen perillisen ja tuntuu välittävän enemmän koiristaan kuin vaimostaan tai tyttäristään.

Herttuatar on kuitenkin julkisuudessa erittäin suosittu ja hurmaa niin kansan kuin ylimystönkin kauneudellaan, sanavalmiudellaan ja tyylitajullaan. Hän ystävystyy lady Bess Fosterin (Hayley Atwell) kanssa ja saa lohtua hänen seurastaan, kunnes herttua saa houkuteltua lady Bessin makuukammarinsa uumeniin ja pian Georgianalle käy ilmi, että myös hänen rakas ystävättärensä osoittautuu petturiksi. Kaiken tämän järkytyksen keskellä herttua ilmoittaa vaimolleen, ettei aio luopua uudesta rakastajattarestaan, vaan aikoo pyytää tätä jäämään asumaan heidän luoksensa ja niinpä Devonshiren herttuatar joutuu jakamaan kotinsa etäisen ja uskottoman miehensä sekä tämän uuden rakastajattaren kanssa.

Tästä täysin raivostuneena hän löytää pian itsensä nuoruuden ihastuksensa, kiivaan poliitikon Charles Greyn (Dominic Cooper) sylistä ja saa vihdoin kokea kaipaamansa rakkauden huuman ja sen tuoman onnen, vaikkakin vain hetkellisesti. Kun herttuatar ilmoittaa miehelleen, että hyväksyy miehensä ja lady Bessin suhteen sillä ehdolla, että herttua hyväksyy hänen suhteensa Charles Greyn kanssa, herttua raivostuu silmittömästi, syyttää vaimoaan skandaalinomaisesta käyttäytymisestä (pitäessään itse samalla kahden naisen haaremia kotonaan) pahoinpitelee ja raiskaa herttuattaren ja saa kuin saakin tällä kamalalla tavalla kauan kaipaamansa, miespuolisen perillisen.

Mutta Georgiana jatkaa suhdettaan Charles Greyn kanssa ja huomaa pian olevansa tälle raskaana. Kun herttua saa tämän tietoonsa, hän passittaa Georgianan maaseudun hiljaisuuteen synnyttämään lapsen ja määrää syntyneen vauvan luovutettavaksi Greyn suvulle. Lisäksi herttua ilmoittaa, että jos suhde nuoren poliitikon kanssa jatkuu, on Georgianan suhde perheeseensä lopullisesti ohitse, eikä hänellä ole enää oikeutta tavata tai nähdä lapsiaan, koskaan.

Tämä on murtaa Georgianan ja vaikka hän ensin toteaa jättävänsä kaiken saadakseen jatkaa elämäänsä Charles Greyn kanssa, hän ei voi jättää rakkaita lapsiaan, vaan palaa takaisin herttuan luo, elämään keskelle kolmiodraamaa ja jakaa kotinsa aina kuolemaansa saakka niin Williamin, Bessin kuin omien ja heidän lastensa kesken.

------------------------------------------------------------------------------

Tämä elokuva oli todella koskettava ja kuten jo tuossa alussa mainitsin, Keira Knightley osaa tuoda Georgianan luonteen ja olemuksen esille aivan ilmiömäisellä, luonnollisen aidolla tavalla. Minun itse oli äitinä todella vaikea katsella joitakin kohtauksia, esimerkiksi hetkeä, jolloin Georgiana luovuttaa vastasyntyneen vauvansa rakastettunsa sukuun tai kohtaus, jossa Georgiana saa Williamilta lastensa kirjeet. Mielessäni on erityisesti yksin huoneessa istuva Georgiana. Hetki, kun kamera siirtyy toiseen huoneeseen, yksinäiselle tuolille, jossa kirjeet ovat ja kuinka hän kohta kävelee kirjepinon luokse, nostaa sen käteensä ja kuoressa lukee lapsen kirjoittamana teksti: To Mama...

Niinpä niiskuttelin silmät kyynelissä moneenkin otteeseen ja suosittelen kyllä nenäliinaa kaikille naisille ja erityisesti äideille tätä elokuvaa katseltaessa.

Alla kaksi hivenen erilaista traileri-versiota, joista alempi on UK-versio:

http://www.youtube.com/watch?v=5-QQIJKGSGM&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=tFHBAkOELaI&feature=related

Tämä elokuva on pakko saada itselle, kun tulee myyntiin! Ihana, ihana elokuva!