Tänään huomasin minua vaivaavan: "En saa tehtyä mitään loppuun saakka-oireyhtymän" taas pulpahtavan salakavalasti esiin... Tässä esimerkkitapaus...

Olin illansuussa laittamassa tytölle iltapalaa, lautasella jo piimä ja tarkoitus oli tehdä talkkunavelliä, eli toisin sanoen mummijogurttia, joka on neidin suurta herkkua. Älkää kysykö miksi, ketkut isovanhemmat net tietty opettivat viime kesänä tytön tälle tavalle ja nyt on sitten selkä vääränä kannettu matkalaukussa talkkunaa toiselle puolen maailmaa...

Mutta siis, olin laittamassa neidille iltapalaa, niin siinä välissä alkoi jo vaivaamaan Costcolta (iso tukkuliike, joka avoinna myös tavallisille kuluttajille) ostoksien mukana kantautuneet pahvilaatikot, jotka olivat levällään keittiön lattialla ja päätinpä reippaana äippänä viskata ne autotalliin. Iltapalan laitto jäi siis hivenen, öh, kesken ja piimä lillui edelleen lautasella (voi lapsiparkaa, millaisen äidin olet saanut kärsiäksesi...)

No niin, autotalliin keittiöstä mentäessä löytyy kapea huone, ns. utility room, jossa on pesukone ja kuivausrumpu (rumpu ei kylläkään oikein toimi, korjaajia on käynyt jo useampi ja tottahan se aina korjaajan tultua toimii, ***keli).

Ja pesukoneessa oli tietty täysi satsi päivällä pesemiäni pyykkejä (kuinka ollakaan, nekin olivat vielä koneessa) ja ne tietty osuivat silmiini autotallista takaisin sisälle harppoessani. No eihän niitä sinne voinut enää jättää, vaan sulloin ne pikaisesti kuivausrumpuun, rumpu päälle ja sitten päätin viedä pari herkempää vaatekappaletta edelleen vierasvessaan kuivaustelineeseen.

Mutta vierasvessassa vastassa olikin kuivunut pyyhevuori, joka roikkui kuivaustelineessä. No eihän siinä, pyyhkeet alas ja seuraavaksi master-kylppäriin, jossa säilytän pyyhkeitämme.

Tässä vaiheessa mieheni jo huhuilee, että hetkonen, mitä tää piimä tekee täällä lautasella, ja toisella korvalla kuuntelen, kuinka tyttö haluaa vadelmia ja katsoa lastenohmelmaa ja sitten kuin ohimennen muistan, että perhana kuinkas kauan se lohikin jo on ollut uunissa, se nahkapuoli pitäisi jo irroittaa siitä päältä.

No mutta, mitäs nämä pieneksi käyneet vaatekappaleet tekevät master-kylppärin lavuaarin päällä? Ai niin, päivällä taisin myllätä vaatekappiani ja erottelin pienet, suuret ja sopivat vaatteet toisistaan. Hmm, taisi sekin homma jäädä vähän kesken, mutta viskaanpa nämä pieneksi jääneet nyt vielä tuonne vaatehuoneeseen, noinh...

Tässä vaiheessa alkaa jo vähän isommalla äänellä muut perheen jäseneet huomauttelemaan, että täällä keittiön puolella on hommelit vähän kesken ja sitä lastenohmelmaakaan ei olla kunnolla päästy katsomaan. Taitaisi olla aika tätä lohtakin kohta tarkastella, tuumaa mieheni...

Voi kiesus, älkää enää ihmetelkö, miksen saa mitään aikaiseksi, kun mistään ei saa otetta, vaan koko aika on kymmenen rautaa tulessa....

Sentään mummijogurtti on jo syötynä ja tyttö unten mailla, eikä se lohikaan sentään palanut pilalle. Niin ja ne kuivausrummussa olevat vaatteethan voi aina siirtää vaatekaappeihin myöhemmin, joten no hätä. Kyllä homma hoituu! Ainakin jossain vaiheessa...