Nyt voin jo puhua lähes orgastisesta kokemuksesta, mutta ei sillä perinteisellä menetelmällä, vaan ruisleipä suussa. Ihan totta!!!

Jos olisit itse ollut ilman ruisleipää jo kohta vuoden verran, niin taatusti tuore ruisleipä saisi
jalat väpättämään ja veret kiehahtamaan.

Ystävättäreni leipoma tuore rukiinen reikäleipä huulillani ja johan alkoi
otsasuoni tykyttämään ja hymy levisi väkisinkin korviin saakka.

Aaahhhhhhhhhh!!!! Uuuuuuhhh!!!! tätä nautintoa ja suussasulavaa, pehmeää leipää!

Se rukiinen tuoksu, se lämmin ja pehmeä leipä, se sulanut voi (ihan itteään, eikä
mitään kevytlevitettä!) leivän pinnalla. Mikä voisi olla parempaa... Sitä pitää jo ihan oikeasti miettiä!

Ja siinä sitä syötiin, ensin yksi, sitten kaksi, sitten kolme ja vielä neljäskin pala. Ja parin tunnin päästä vielä viisi ja sitten kuusi ja vielä illalla seitsemän ja vielä kahdeksan. Että melkoinen setti ruisleipää...

Ja kyllä vaan (nolottaa kyllä myöntää), yöllä kyllä pärryyteltiin ihan kunnolla...

Nyt on leipäjuuri pakkasessa odottamassa, että mamma parantaa tapansa ja alkaa itse taas leipomaan omat leipänsä.

Yksi asia vaan tässä huolettaa: lihottaakohan se tämäkin ihanuus?

1232781.jpg