Mikähän siinäkin on, että kun istun auton rattiin ja käännän virta-avaimesta, muutun ikäänkuin toiseksi persoonaksi?

Moni ehkä tietääkin, että tästä suht rauhallisesta (yleensä) mammasta putkahtaa ulos ihan toisenlainen mamma, äkkipikainen ja raivoava teiden kauhu!!!

Puolihullu mamma, joka suhailee maasturillaan miten sattuu!

Mamma, joka luulee olevansa highwayden valtias, paras kuski mitä maa päällään kantaa (tietty heti samoin ajattelevan isäni jälkeen...Sori vanhukset... )

-----------------------------------------------------------------------------

Ei uskoisi, että tänne muuttaessamme en ollut ajanut autolla kuuteen vuoteen.

Ei uskoisi, että jo pelkkä ajatus täällä auton rattiin istumisesta tuntui kaukaa haetulta.

Ei uskoisi, että meni puoli vuotta ennenkuin sain ajettua paikallisen ajokortin.

Ei uskoisi, että ensimmäisen vuoden välttelin highway-reittejä ja pujottelin asioille mitä ihmeellisimpiä pikkuteitä kierrellen.

------------------------------------------------------------------------------

Tänä päivänä tilanne kun on tosiaan hivenen erilainen...

Ja usein...

Huomaan ajavani enempi tai vähempi ylinopeutta.

Huomaan ajattelevani, että piruvie mä oon kyllä ihan hele**tin hyvä kuski!

Huomaan sadattelevani tämän tästä (koetan olla tekemättä tätä, kun neiti on takapenkillä, mutta joskus lipsahtaa...) muille kuskeille (jotka mukamas aina töpeksivät, hidastelevat tai vain muuten raastavat hermoja liikenteessä).

Huomaan vaihtavani kaistoja yhtenään (koska kaikki edellä ajavat hidastelevat ja ajavat pirut vielä nopeiden kaistalla, vaikkeivat saa sitä kaasupedaalia toimimaan), jotta pääsen nopeammin niihin punaisiin valoihin...

Huomaan nauttivani tästä kaikesta: vauhdista, sadattelusta ja ajamisen tuomasta adrenaliinista, kuunnellen automatkoilla mielellään vielä jotain rankkaa heavybiisiä!

------------------------------------------------------------------------

Mieheni ei ymmärrä ajotyyliäni ja usein kieltäytyy istumasta pelkääjän paikalle, koska olen kuulema liikenteessä niin aggressiivinen ja rasittava.

Hmm, mistähän moinen ajatus on siippani päähän tullut? Minäkö rasittava, myös liikenteessä?

Minusta rasittavampaa on se, että parkkipaikkaa etsitään puoli päivää ja sittenkin parkkeerataan ihan mihin sattuu.

Juu, tottakai! Mä kyllä olen ihan mestari myös parkkeeraamisessa, kuten tässä ajopuolessakin, siis niinkuin omasta mielestäni :-)

-------------------------------------------------------------------------------

On kait myönnettävä, että ajaessani tunnen pihauttavani ulos ylimääräiset höyryt sekä kaiken sen raivon, mitä kotiäipän sisuksiin aina silloin tällöin kertyy.

Niin ja on kait myönnettävä sekin, että usein iltakurssille ajaessani ja jotain oikein ihanaa heavytärinää kuunnellessani saatan karjaista ajomatkan aikana oikein olan takaa, jotta saan itseni sopivan aggressiiviseen, luovaan ja jännittämättömään tilaan...

Niin että ei taida olla kaikki kotona tälläkään mammalla...

Ja ehkä tämän äippylin olisi jo ihan muiden perheenjäsentenkin hyvinvoinnin ja turvallisuuden vuoksi syytä hakeutua jollekin: Anger Management when Driving a Car- kurssille tai jotain...

---------------------------------------------------------------------------------

P.S. Muistan lukeneeni tai kuulleeni jostain, että Yhdysvalloissa juuri perheenäidit, nuo turvaistuimet takapenkillä, Baby on Board tai My Child is a Honor Student in this and that School-tarrat takalasissa ja aurinkosuojat sivuikkunoissa varustetuilla maastureillaan kaahaavat naiset olisivat ehkä juuri niitä pahimpia liikenteenvaarantajia...    hmmm......