Vasta joku aika sitten valittelin mieheni kamalaa kuorsausta. Ja sitä, kuinka se häiritsee yöuntani ja kuinka olen jo suunnitellut äänittäväni nauhalle tuota jonkinasteisia meluhaittoja aiheuttavaa ääntelyä.
Arvatkaapa mitä tänä aamuna sain kuunnella miehen kännykästä!
Omaa ja tyttären kuorsausta!
Olimme kuulema kuorsanneet aamusella niin kovaa, että keittiöön saakka oli kuulunut meidän tyttösten korina, kun herra oli kuulema aamun hiljaisuudessa keitellyt aamukahvia...
Ja sitten työnnettiin korvaan kännykkää ja hekoteltiin, että siinäs näet, kyllä sinäkin kuorsaat!
Ja phyh, hyvä kun edes erotin mitään ilmastointilaitteen kohinan takaa, ihan pienoista puhinaa ja tyttären kuorsausta ei nyt voi sanoa kuin hennoksi hengitykseksi...
Halojata halloo!
Huomenaamuna kuunnellaankin sitten vähän kovempaa ääntelyä.
Nimittäin nyt kyllä äänitän taatusti kuorsaustasi, herraseni!
You can count on it!
Kommentit