Eilen oli taas se sunnuntai, sunnuntai jolloin suurin osa miehistä istui illan nenä kiinni TV-ruudussa, SuperBowl-ottelua tuijottaen.

Itse täytyy kyllä myöntää, että minua SuperBowl otteluissa kiinnostaa eniten puoliajan esiintyjä ja ne mainokset, jollaisia ei juuri muulloin televisioida.

Tämän vuoden puoliajan esiintyjänä oli Tom Petty and The Heartbreakers ja olihan se,  ihan ok esitys, mutta himskatin lyhyt taas kerran... Pari biisiä ja that's it!

Eikä mitään skandaaleja tällä kertaa.

Itse muistan vieläkin vuoden 2004 ja Janet Jacksonin aiheuttaman tissikohun sekä Justin Timberlaken tuijottamassa poptähden ryntäitä ihmetyksen vallassa. 

Ja tätä tissisoppaa sitten vatvottiin monta viikkoa tiedotusvälineissä ja lopulta Janet Jackson joutui/nöyrtyi pyytämään julkisesti anteeksi toisen ryntäänsä julkista vilauttelua... Oh boy! Ei voi muuta sanoa!

Mutta kaikkein hauskin SuperBowlin puoliaikashow oli meidän perheessä muutama vuosi sitten, kun esiintyjänä oli Rolling Stones.

Neitimme oli tuolloin reilun vuoden ikäinen ja seurasi kiinnostuneena Rollareiden esitystä. Siinä hän tutkaili tarkasti näitä vanhoja rock-miehiä ja totesi kohta kovaan ääneen, Mick Jaggeria sormellaan osoittaen, että: MUM-MIII!!!  (mummiksi Jaggeria luultiin varmaankin sen takia, että hiustyyli on tismalleen samanlainen kuin mummilla)

Sitten neitimme käänsi katseensa kohti harmaahapsista rumpalia ja totesi vielä tomerasti heti perään, että: Hei PAP-PA!

Mites se taas menikään, että totuus tulee lapsen suusta...