Päätettiin mennä tänään katsomaan juuri leffaan tullutta lasten elokuvaa:

Horton Hears a Who?

http://www.youtube.com/watch?v=HLRVr_Mp8T8

Tapahtumarikas Dr. Seussin lastenelokuva, jossa hassunhauska norsu hoksaa, että pienessä siitepölyhiukkasessakin voi olla ihan oikeaa elämää, kokonaisen kaupungin verran.

Hupaisa elokuva, joka oli viihdyttävä niin aikuisille kuin lapsillekin.

--------------------------------------------------------

Ja erilaisen tästä elokuva-kokemuksesta teki se, että menimme tällä kertaa katsomaan elokuvaa läheiseen Studio Movie Grilliin.

Elokuvateatteriin, jossa voi myös syödä ja juoda kuin ravintelissa ikään...

Kovat oli odotukset ja mielikuva joteskin kauhean Hollywoodimainen, upea sisustus, tarjoilijat tuomassa kauniita annoksia ja ihanan pehmeät tuolit ja ihanat ruokapöydät jne.

Hmm...

Sisustus oli hivenen erilainen kuin oletin. Toimistotuolimainen ratkaisu, kuin pienet pulpetit nenämme edessä riveinä...

Ja neiti heti keikkumassa ja rullaamassa tuolilla edestakaisin... Jee, kivaa!

Annoslistallakin oli sitä just tyypillistä roskaruokaa, eli mitäs muuta kuin pizzaa, hampurilaista ja wrappia...

Alkoholijuomia olis kyllä piisannut joka lähtöön, mutta eipä sitä kello 1 p.m. näytöksessä viittinyt alkaa hörppimään Margaritaa (mieli olis kyllä tehnyt, kun eräs marisee vieressä karkkipäivän karkkia tuolilla riehumisen välissä, toinen on hikeentynyt tytön käyttäytymisestä ja ittelläkin jo selvästi pukkaa orastava päänsärky kehiin...)

Ja kun valot himmenivät ja traileri alkoi pyörimään, niin tuota joo, mites tää kuva on yhtä blurria???

Nolostunut työntekijä sitten juoksemaan elokuvasalin eteen ja kertoilemaan, että tilanne kyllä tästä korjaantuu, toivottavasti ei ehdi elokuva alkamaan ennen kuin vika korjataan.

C'moon, olis kyllä nyt kaikille parempi saada vika korjattua sitä ennen...

No joo, korjaantuihan se ja elokuva oli oikein kiva.

Se syömäpuoli sitten.

Ei kovin helppoa lähes pimeässä elokuvasalissa, pienen tuikun valaistessa koulupöydän ja pienen seinustan välistä.

Tilaamani kanapalat olivat taas sitä Teksas-kokoa ja tyyliä, jota en ajatellut saavani tilatessani aasialaistyyliset coconut crispit...

Tytön hamppari jäi syömättä ja isäntä veteli quesadillansa vähän muristen.

Joten, mitä tästä taas opimme....

--------------------------------------------------------------

Elokuviin mennään elokuvien takia, ja perinteiseen tyyliin, popparit kädessä ja limu toisessa...

Mutta tulipahan taas kokeiltua...