Kyllä se nyt on vaan uskottava, kaikkien...

Että Teksasissakin voi sataa lunta!

Kun herätimme neitimme aamuseitsemältä tätä ihmettä todistamaan (ennenkuin
lumi ennätti sulaa poies), oli kuulkaa riemu katossa!

Alta sekunnin hypättin sängystä ja rynnättiin jo eteiseen lähtövalmiina lumiukon tekoon.

I am going to make a snowwwwmaaaannn!

I am going to put a carrot nose, and buttons and a scarf and a hat!

It is going to be a BIIIG snowwwwmaaannn!!!

---------------------------------------------------------------------

Äidin piti jo muistuttaa kaiken suunnitelun ohella,
että jos kuiteskin vaihdettais yökkärit ulkovaatteisiin.

Ja kohta jo mentiin ulos, baby-porkkana kädessä ja rusinat toisessa toivoen, että päästäis tekemään
lumiukko, edes ihan pikkarainen, kun ei sitä luntakaan niin paljoa ollut...

Mutta voi, lumi ei ollutkaan suojalunta, vaan kovaa, murenevaa pakkaslunta...

Turkanen!

Pettymys oli suuren suuri, mutta kesti vain hetken ja kohta mentiin jo tukka putkella lumihangessa (tai
ainakin sentapaisessa)...

Olihan hauskaa ja pienelle lapselle niin tärkeä kokemus remuta lumen peittämällä pihamaalla...

Kyllä kuulkaas tuli taas ikävä Suomeen ja keväthangille, lapsen riemua todistamaan!

Tässä ollaan vielä vähän allapäin, kun ei saatukaan tehtyä sitä SNOWMANIA...

Ja tässä näkymä katumme suuntaan, tiet olivat aamulla jo aivan sulia...