Eilen oli sitten se pelätty ja kauhulla odotettu 4-vee tarkastus.

Jo monena päivänä oli äidiltä kyselty ja varmisteltu, että: Eihän siellä vaan anneta niitä SHOTSEJA??? Eihän??? Mommy???

Ja äiti on koettanut vastata hyvin tyynenä, että: Hmmm, en kuule tiedä siitä...

Kammo kasvoi, mitä lähemmäksi tarkastusta tultiin ja eilen tyttö jo totesi lääkäriin lähtiessään, että: Mommy, siellä taidetaan antaa sitten niitä SHOTSEJA? Mommy???

Ja äiti taas vaisusti vastaa, että: Voi olla niin...

--------------------------------------------------------------------------

Menemme lääkäriin ja tyttö leikkii odotustiloissa iloisesti.

Hoitaja kutsuu sisään.

Punnitaan, mitataan, otetaan verenpaineet...

On näkötarkastusta, kuulotarkastusta...

Ja sitten tulee lääkäri.

Kivantuntuinen, ja niin herttainen naislääkäri, joka osaa käsitellä tytärtäni tosi hienosti ja kääntää jännittävän tilanteen iloiseksi, positiiviseksi kokemukseksi.

Siinä puhellaan niitä näitä ja siinä sivussa lääkäri koko ajan tutkii tytärtäni.

Kyselee harrastuksista, kavereista, kerhoilusta, syömisistä ja juomisista ja kun mamma sanoo, ettei tälle neidille oikein vesi ja maito maita, koettaa lääkäri perustella asiaa tyttärelleni.

Mutta tälle, aina vastaus valmiina, minä tiedän ja älä yhtään yritä mua huijata tyttöä ei jätetä sanattomaksi. Siinä tämä neitokainen sitten jo heti perusteli lääkäritädille, miksi mehu on NIIIIIN terveellistä.

Sillä: Juices have a lot of fruits and you know what? Fruits are soooo healthy!!! Mommy told me so!

Sitten kysellään, josko parsakaalit yms. vihreät maistuu. Ja siihenkin vastattiin reippaasti, että:

Yes, I like broccoli. I just don't like the green parts.

---------------------------------------------------------------------

Yllättävää oli, kuinka lääkäri puheli tytön kanssa myös vakavimmista asioista ja kyseli esimerkiksi tähän tapaan, että: Who do you consider as a stranger?

Tytär siihen vastaamaan, että: They are with strong muscles and mean people.

Noh, ei tässä kotona ihan noin olla asiaa lapselle ilmaistu, mutta ehkä joteskin sinnepäin. Hankala puheenaihe sinällään tämän ikäiselle, mutta erittäin tärkeä ja vakavasti otettava asia kylläkin.

Olinkin varsin positiivisesti yllättynyt, kun lääkäri otti asian puheeksi ja kertoili vielä tyttärelle, että vieraiden ihmisten mukaan ei saa lähteä, vaikka pyytäisivät mukaan karkin, kadonneen koiranpennun tai minkä tahansa verukkeen takia.

Täällä suunnassa, henkilöluvultaan (nämä meidän läheiset kaksi metroplexia yhdistettynä) Suomen väkilukuun yltävällä alueella, kun on ihmistä joka lähtöön ja vaikka näistä asioista on kotona puhuttu paljon, on kuitenkin hyvä, että myös joku ulkopuolinen, mutta lapselle jollain tapaa tuttu ihminen ottaa asian puheeksi.

-------------------------------------------------------------------

Ja sitten tuli se kamala, pelätty, kammoksuttu osio.

Lääkäri poistui ja tilalle tuli hoitajatäti piikkien kera.

Kaksi kammottavan isoa piikkiä (onneksi ei sentään neljää, niinkuin oli aiemmin ollut puhetta) osuvat pienellä tarjottimella tyttären silmiin....

... Ja se korviahivelevä kirkuminen ja huuto alkaa sitten heti!

Kyyneleet valuen, pää punaisena, äitiä kintuille potkien huudetaan ja itketään...

Ei siis mitään rajaa...

Äippä ei saa edes tästä hysteerisestä lapsesta otetta ja on vähintäänkin ihmeissään...

Hoitajatäti on sen verran ripeä, että nappaa tytön melkoisen rankalla otteella tutkimuspöydälle ja sitten mammakin hoksaa, ettei tässä nyt juuri muu auta ja eikun käsivarsista kiinni ja koko yläkropalla tytön ylävartalon päälle, sillä on tässä tullut huomattua, että näillä lapsosilla on kyllä uskomattomat voimat, jos sille päälle sattuvat.

Ja selvittiinhän siitä, ehjin nahoin.

Vaikka taitaa äidillä olla pari mustelmaa muistona rajusta potkimisesta ja huitomisesta... Mutta menköön...

Onneksi tätä on tiedossa seuraavan kerran 10 vuoden kuluttua, jospa se sitten jo menisi vähän rauhallisemmin...

------------------------------------------------------------------

Lääkärin jälkeen tultiin sitten kotiin, rauhoituttiin pehmeän sohvan uumeniin, otettiin pakastimesta lempparijätskit ja herkuteltiin kaikessa rauhassa, ihan kaksin.

Ja pian koko piikki-episodi oli taaksejäänyttä elämää, muistona kaikesta kauhusta vain kaksi tähtikuvioitua laastaria kintuissa...