Niin meni äitienpäivä ja tyttären virallinen 4-vee päiväkin ja itse asiassa vietimme sunnuntaita pitkälti lentokoneessa.

Aamuysiltä suuntasimme kohti lentokenttää ja puoliltapäivin olimme jo koneessa (tai ainakin miltei, sillä kone lähti yllättäen myöhässä ja aiheutti jo äidillä pientä vatsanväännettä, sillä vaihto-aika Nykissä on vain 1h 10min ja kutistui tuossa tilanteessa n. 30 minuuttiin...)

Mutta meillä oli myötätuuli kirjaimellisesti matkassa ja olimmekin perillä itse asiassa ihan suunnitellussa aikataulussa. Nykissä vain kävelimme terminaalin toiseen päähän (jonkun matkaa saatiin kävellä, mutta selkeästi siellä on gatet ilmoitettu eikä kävelyä nyt ihan mahdottomasti ollut, vaikka Finnairin kone lähtikin terminaalin toisesta päästä...) ja sitten vain koneeseen.

Ja Finnairin konekin oli sitten hivenen myöhässä, kun joutui odottelemaan kiitoradalla jonkun aikaa matkaanpääsyä.

Mutta hyvin meni taas matkat kaiken kaikkiaan ja lennot oli tasaiset. Ruokakin maistoi ja äippäkin nautiskeli lasillisen viiniä ja yhden Gin and Tonicin, kiitos!

Isäntäkin innostui jopa tekemään ennakkotilauksen Finnairin cataloogista. Karkkia nimittäin...Fazerin uutuuksia?, valkosuklaapäällysteisiä ja vodkatäytteisiä konvehteja. Ei voinut vastustaa!

--------------------------------------------------------------------

Mutta pakko on nyt kuiteskin mainita vähän kummastelevaan sävyyn suomalaisesta asiakaspalvelun jäykkyydestä.

Ei  millään pahalla, mutta itse asiakaspalvelussa useita vuosia työskennelleenä ja siitä jollain sairaalla tapaa nauttineena ei seuraavanlainen käytös oikein kolahda...

Olimme koneessa, tytär oli janoissaan ja pyysi itselleen omppumehua, istuimme koneen suht keskiosassa, joten koneen taka-osaan oli vähän kävelyä ja ajattelin kerrankin käyttää sitä kivaa nappia, jolla saa lentoemon kutsuttua luokseen.

Painan nappia ja odotan ja odotan...

Odotan ja odotan...

Aikaa menee, sanon miehelle, että pitäisikö hakea itse se juoma, kun ei tapahdu mitään.

Tytär ei enää mangu (siis siinä suhteessa ei enää hirveää hätää...) ja katsoo lempparielokuvaa DVD-laitteeesta, mutta minua kummastuttaa, kun kukaan ei reagoi tuohon punaiseen valoon ja kutsuuni.

Onkohan toi laite rikki? pohdin mielessäni.

Vihdoin lentoemo löytää luoksemme, tosin kärrää tax free kärryjä ja on siis vähän eri asialla.

Mieheni ei malta olla tokaisematta, että:

Miksei vaimoni kutsuun ole reagoitu, kun tytär on tässä varmaan puoli tuntia sitten pyytänyt itselleen mehulasillista?

Tähän lentoemäntä hyvin nyrpeänä vastaa, samalla jo painaen merkkivalon kyynärpäätäni tyrkäten off-asentoon (hiukan kummastuttaavaa jo tuokin), että:

Meillä on nyt tämä myynti tässä menossa, että nyt ei tässä vielä ennätä. Olisitte kyllä itse voineet hakea sitä mehua lapsellenne koneen takaosasta..

Tsirh! Mitä varten se hiivatin nappi sitten on niinkuin olemassa? Käy ajatus päässäni ja samassa huomaan, että mieheni vilkaisee minua sillä ilmeellä, joka ei tiedä hyvää...

Mieheni siihen arvatenkin vastaamaan jotenkin tähän tapaan, että:

Niin, että milloinkahan sitä mehua sitten saadaan?

Johon lentoemäntä edelleen ERITTÄIN ÄRTYNEENÄ JA JOKAISTA SANAA PAINOITTAEN toteaa toiselle lentoemännälle ja meitä enää vilkaisemattakaan:

Kuule, voisitko käydä hakemassa KESKEN MYYNNIN lasillisen mehua tälle pikkutytölle, kun on KUULEMA ODOTTANUT mehuansa jo YLI TUNNIN!

Siispä tästä voisin vetää johtopäätöksenä, että jotta:

Pienet lapset kunniaan! Eläköön ystävällinen ja RIPEÄ asiakaspalvelu!