Pihamme oli keväällä kärsineen oloinen, amerikkalaisittain sanottuna: No good!!! Ei hyvä!

Oli rikkaruohoa ja rikkaruohoa ja sitä SAAKUTIN rikkaruohoa...

Lopulta kyllästyimme käymäämme rikkaruohotaistoon ja pyysimme paikallista nurmikkoalan palvelufirmaa arvioimaan amerikkalaiseen tyyliin, että mikäs meidän nurtsia nyt sitten vaivaa.

Pihamaan tuomio: Hapenpuute ja monenlaiset rikkaruohot (joo, tosi iso yllätys!!!). Mutta hapenpuute oli sen sijaan yllätys, asia, jota emme olleet edes hoksanneet ajatella.

Päätimmekin heti kokeilla nurtsin kengitystä (rei'itystä) ja se muuten auttoi välittömästi. Sen sai tehdä asiantuntija, sillä heillä oli isot kengityslaitteet ja homma hoitui alta aikayksikön. Nurmikko sai henkeä ja alkoi toipumaan.

Sen lisäksi mies innostui myös kummasti lannoittamisesta, kukkien ravinnoittamisesta sekä muiden tököttien laittamisesta pihamaalle. Ja Suomeen lähtiessämme pihamaamme oli jo suht ok kunnossa. Rikkaruohoja vielä näkyi siellä täällä, mutta yleisilme oli jo kohentunut ja kaunista vihreääkin (siis ihan nurtsivihreää, ei rikkaruohovihreää...) alkoi jo pilkistämään enenevässä määrin.

Ehen yhtään epäillyt (krhms...), etteikö mieheni osaisi pihamaata kesän aikana ja meidän tyttöjen Suomessa ollessa hoitaa, mutta silti viimeisimmät pihakuvat yllättivät minut täysin. Mies niitä laitteli toissapäivänä tulemaan ja kirjoitteli vaatimattomasti, että pihakin se alkaa jo näyttämään vähän paremmalta...

Jännittyneenä avasin viestiä mailiboksistani ja juu-u, miten hyvältä näyttikään meidän rakas pihamaamme siellä kaukana Teksasissa...

Tulipa melkoinen iksu kotiin näitä kuvia katsellessa, taitaa tuossa miehessänikin selvästi olla vähän viherpipertäjän vikaa... :-)

Minun suosikkini, pilarituijat jaksavat ihmeen hyvin Teksasin helteistä huolimatta. Onneksi nämä havukaiset ovat sijoitettuna etupihan varjoisalle puolelle, johon paahtava aurinko ei jaksa aina porottaa...

Etupihan pensaat ja etualalle viime syksynä istuttamani ruusunikin voi näköjään oikein hyvin.

Etupihalle alkukeväästä istuttamani pikkukukkasetkin ovat saaneet lisää kokoa ja kukkivat kauniisti.

Mutta erityisesti takapihan vihreys ja nurtsin selkeä hyvinvointi sai minut iloiseksi. Toista oli näky pari kuukautta sitten. Oli vain harmaata, laikkuista nurmikkoa ja rikkaruohoa siis ihan joka lähtöön. Nyt on ilme kohentunut jo kovasti! Kiitos isukin sinnikkään lannoituksen sekä nurmikon kengityksen... Kyllä tuolla nurtsilla on kiva pikkuneidin taas viilettää menemään syksyn saapuessa ja takaisin kotiin palatessamme.