Neitimme on välillä vähän sekaisin tästä Suomessa olemisesta.

Saattaa kysyä aamulla äidiltä, että: Miksi me ollaan täällä Suomessa?

Miksi me ollaan mummiloissa?

Miksi isi on kotona?

Milloin isi tulee tänne?

Ja perään

Minulla on ikävä minun omaa huonetta!

Minulla on ikävä sitä ja tätä ja tota kaveria!!!

Minä haluan mennä isin luo KOTIIN!

Ja toisaalta taas neiti tuumailee usein ääneen, että:

Minä en halua takaisin Teksasiin!

Minä en halua lentokoneeseen! (siis älkää käsittäkö väärin, tämä neiti oikeasti rakastaa lentokoneessa olemista, ja viihtyy paremmin kuin hyvin lennoilla...)

Minä haluan mummilaan oman huoneen!

Minä haluan asua täällä Suomessa!

Minä haluan asua mummilassa! (tosi realistista, juu...)

--------------------------------------------------------------

Huoh...

On se varmasti pienen ihmisen välillä vaikea hahmottaa tätä meidän elämäntyyliä.

Ja välillä sitä on sekaisin itsekin.

Kun on kesät täällä Suomessa ja pitkälti toisten nurkissa, huomaa jo pian kaipaavansa kotiin Teksasiin. Ja taas toisaalta, kun on pitkän talven Teksasissa, huomaa jo loppusyksystä kaipaavansa Suomeen.

Siis mihin oikein kuulumme?

Ja mihin lopulta päädymme?

Nämä kysymykset soivat usein korvissani niin ystävien kuin sukulaistenkin esittäminä.

Kun osaisikin siihen vastata...

Luulenpa, että vain aika näyttää...