Olen aina nähnyt unia.

Miltei joka yö ne tulevat luokseni.

Usein levottomina ja mielikuvituksellisina.

Unina, joissa sankarit ja sankarittaret seikkailevat taianomaisesti, mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, muuntaen muotoaan ja tarinan kulkua jatkuvasti.

Joskus uneni ahdistavat, piinaavat ja painavat mieltä.

Usein olen etsinyt merkitystä etenkin ahdistaville unilleni, takaa-ajettuna olemiselle, suljetuille oville, lentämiselle, hahmon kuolemalle, raakuudelle, synkkyydelle.

Mutta sitten on toisenlaisia unia.

Niitä unia, joista ei haluaisi edes herätä.

Unia, jotka rauhoittavat, tuudittavat ja keinuttavat minua.

Kuten uneni toissayönä.

---------------------------------------------------------------------

Siinä olimme rakkain, kainalokkain, vain me kaksi.

Kuljimme jossain, unimaailmassain.

Kylki kylkeä vastaan, niin lähellä, niin täynnä rauhaa ja levollisuutta.

Tunsin unessain tuoksusi, vartalosi, ja nuo hellät, miehiset kätesi.

Tunsin lujan otteesi ja tuon kainalon, jonne olen kuin muotoonmallattu.

Kainalossas on aina hyvä olla, siellä on turva, siellä on rauha.

Rakas, minulla on niin suuri ikävä sinua.

Toivoisin, että olisit jo luonani ja minä luonasi, kainalossasi...