Olen jo pitkään ollut TODELLA kyllästynyt meidän punatiiliseen takkaamme.

Se on ärsyttänyt.

Se on jupisuttanut.

Se on aiheuttanut harmaita hiuksia.

Se on aiheuttanut valaisevaa keskustelua.

Kunnes eilen...

Koitti se hetki, että mamma kyllästyi takkaansa totaalisesti ja eikun menoksi!

Siis käteen pensseli, maalitela ja ensin pintaan primer-maalia ja ajatuksena takan pinnan käsittely hentoisen valkoisella maalilla. Primerin takan pintaan sudittuani tuumasin, että: Hmm, ei näytä hyvältä. Jotain puuttuu!

Tää kaipaa vähän särmää, täs vois olla vähän tekstuuria. Hei, mähän jumankeka rappaan tän laastilla valkoiseksi! Tadaa!!!

Ja kuinkas ollakaan autotallissa oli säkillinen VALKOISTA laastia! Uskomaton mäihä!

Eli sitten vaan laastia pintaan ja la laa!!!

Uusi takka on valmis!!!

Mieskin oli ihan ihmeissään ja totesi nolona, että oli valmis kädestä pitäen näyttämään kuinka sitä laastia lätkitään takan pintaan ja levitetään sillä mikä se nyt oli sellainen metallinen härveli...

No anyway, antoi tunnustuksen hänkin siitä, että mamma yllätti isukin perusteellisesti.

Siis onnistumisen tunne oli miltei sanoinkuvaamaton!

1817660.jpg

Tässä ensin takka vanhassa olomuodossaan (kuva vuoden takaa joululta, jostain syystä en ole tätä takkaa juuri kuvaillut... hmhh...)

1817656.jpg

Ja tässä takkamme tänä aamuna... Pensselöinnin ja yhden illan laastin lätkimisen eli "rappaamisen" jäljiltä...

Mielestäni takkanurkkaus on nyt huomattavasti valoisamman ja avaramman oloinen. Aiemmin minua ahdisti tumma tiilen väri ja nyt tuo valkoinen maalipinta tuo kivasti tilan tuntua.

1817655.jpg

Pinta on takassa tuollaista tosi elävää ja on mielestäni kaunis tuollaisenaan. Mies tuossa vielä pohtii, että pitäisikö pinta viimeistellä valkoisella maalilla, jotta hylkisi vähän pölyä. Noh, nähtäväksi jää...

1817657.jpg

Takan päällä kuvista kallehimmat, kuten pikkuneidin 1-vee kuva...