Meidän pikkuneiti on ollut vähän myöhäisherännäinen tässä pyöräilyhommassa. Kun toiset lapset jo alkoivat 2-veenä hurruuttelemaan pyörän kyydissä, tämä neitokainen ei juuri innostunut asiasta. Niinpä aikoinamme neidille ostamamme kolmipyörä sai aika rauhassa asustaa autotallissa. Ja kun viime keväänä myin pyörän pois garage salessa, saatoin hyvillä mielin todeta, että tämä on oikeastaan ihan käyttämätön aparaatti.

Mutta tämän kesän aikana kait joku hoksotin napsahti tytön päässä käyntiin ja nyt pyöräilemme tämän tästä. Ja välillä melko pitkiäkin pyörälenkkejä.

Vauhti on välillä niin kovaa (apupyöristä huolimatta), etteivät isä ja äiti perässä meinaa pysyä.

Ja kun asustamme vähän rauhallisemmalla alueella, pois keskustan vilinästä, voi pyörämatkan aikana ihailla vaikkapa näitä lähellä kotiamme laiduntavia hevosia.