Täällä meillä päin elellään nyt hurrikaani seasonia. Ja aika monta hurrikaania on jo Meksikonlahdella nähty, mutta tällä hetkellä Meksikonlahdella riehuva Ike-hurrikaani on nyt sitten iskemässä Teksasin rannikolle ja siitä jatkaa matkaa tropical stormina edelleen tänne Pohjois-Teksasiin huomisen aikana, jonka vuoksi sääkanavalla kehoitetaan ihmisiä varautumaan sähkökatkoksiin, tankkaamaan autonsa ja varaamaan kotiin mm. vettä vessan vetämistä varten... heh...

Mies oli eilen tukkuliikkeessä ostoksilla ja ihmiset nauroivat toisilleen, että hyvinpä olet varustautunut Ikeen (kun ihmisillä oli viinipulloja ja muita herkkuja ostoskärryissään). Mutta ei tämä toisaalta ole mikään naurun asia. Teksasin rannikolta on jo evakuoitu miljoona (jollei enemmänkin) ihmistä ja eilen illalla esim. tähän meidän metroplexiimme saapui useita bussilastillisia evakuoituja ihmisiä.

Sieltä se Ike on jo tulossa... Hurjan näköinen hurrikaani, vaikka onkin tällä hetkellä kategoria 2 luokan hurrikaani, 5 on pahin...

Jotenkin surullista ajatella, että he kaikki ovat jättäneet taakseen kotinsa ja joutuvat tulemaan tänne viikonlopuksi toivoen, että kun palaavat koteihinsa, on siellä koti vielä pystyssä. Itsellä kävi myös mielessä, että toivottavasti pitkäkyntiset osaavat pitää itsensä kurissa, eivätkä nyt päätä lähteä hurrikaania uhmaten murtautumaan ihmisten tyhjiin koteihin :-(

Ja siellä rannikko-Teksasissa asustavien blogi- ja muiden tuttavuuksien puolesta toivon, että olette jo turvassa hurrikaanin tieltä.

----------------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta Ike-hurrikaanin lisäksi meidän perhe odottaa lauantaina luokseen vierasta. Miehen serkku tulee meille visiteeraamaan seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi ja saapuu tänne jo huomisiltana.

Itse olen tavannut hänen vain kerran ja tässä nyt tietty vähän jännittyneenä odotan, että kuinka tämä ns. yhteiselo meillä lähtee käyntiin. Kolme kuukautta on kuitenkin melko pitkä aika ja siinä ajassa jo ennättää tapahtua yhtä sun toista :-)

Toivottavasti kaikki menee kuitenkin hyvin ja tämä on varmasti kasvattava kokemus meille kaikille. Niin ja hermoja kasvattava ainakin minulle, kun pitää vähän ehkä koettaa ottaa rauhallisemmin, eikä naksahtaa ihan joka pienestä asiasta :-) Hmm, mitenhän sujuu meikäläiseltä... tsih... Noh, kerroinkin jo H:lle, että tämä mamma sitten väliin menettää hermonsa neitokaisen ja väliin myös miehen (tätä en kyllä kertonut... heh) suhteen...

Joten raporttia on lähiaikoina tulossa, kuinka tämä uusi yhteiselämä tästä lähtee käyntiin. Mukavaahan se kyllä on, että tulee yksi käsipari tähän kotiin lisäavuksi, näin me jo H:n kanssa alustavasti puheltiin ja hän vaikuttaa kyllä tosi mukavalta ja rehdiltä suomalaisnaiselta. Ja hyvää harjoitustahan tämä toki on, jos joskus vaikka tekisi mieli au-pair tähän taloon ottaa... No, ei kyllä tähän tietoon tule sellaista tapahtumaan, mutta eihän sitä tietty koskaan tiedä :-)

Mutta juu, tällaista kuuluu meille tänään. Ja sukulaisille ja etenkin omalle mammalle vielä tiedoksi, ettei tuon Iken pitäisi tänne meidän suuntaan kovin pahana enää iskeä, enemmän nuo myrskyn ja tornadojen uhkat painottuvat tuonne itäiseen Teksasiin.

Viikonloppuja toivotellen,

Sari