Olen tässä viime aikoina ollut vähän mietteissäni, että mihin suuntaan tätä Teksasin taivaan alla blogia lähden viemään.

Kun kiinnostuksen kohteina meikäläisellä on ehdottomasti aina olleet valokuvaus, leffat, ruoanlaitto ja ihanat ravintolaruokakokemukset, arjen seassa sukkulointi, lukeminen ja kaikenlainen kirjoittaminen. Niin ja sitten tietty se sisustushommeli, jolle jo avasin oman blogini, ja se oli hyvä päätös, sillä en halunnut enää sotkea niitä juttuja tähän blogiin.

Mutta nyt vaivaa päätäni se, että pitäisikö minun avata vielä oma leffablogikin tai ehkä valokuvaussellainen, vai lisätä näitä juttuja tähän blogiin. Vai ehkä kokonaan muuttaa tämän blogin tyyliä ja kirjoitella enemmissä määrin omista kiinnostuksen kohteista, kuten juuri leffoista, kiinnostavista näyttelijöistä, valokuvauksesta, kuvankäsittelystä, hyvästä ruoasta, kirjoittamisesta ja kirjoista ja noin...

No nähtäväksi jää. Etenkin kun meillä on tällä hetkellä tosiaan tämä pitkäaikainen vieraskin ja koetan tässä nyt tottua siihenkin ajatukseen, että minulla on tässä yksi ylimääräinen käsipari menossa mukana ja koetan tottua siihenkin, että voin ehkä jopa ottaa vähän rennommin, kun tämä nuori nainen haluaa olla meillä avuksi ja arjessa mukana :-)

Mutta juu, ehkäpä ne nämäkin jutut tässä selkenee, ajan kanssa. Enkä minä nyt taas oikeastaan edes tiedä, miksi tästä teille höpisen, tätä se aina teettää kun yömyöhällä tänne koneelle eksyy...

Mutta toki otan ideoita vastaan, jos jotkut aiheet tuntuisivat kiinnostavilta tai jos jotkut aiheet ei nyt niin kummoisesti kiinnosta... Eli otan tosiaan mielelläni myös ehdotuksia teiltä kaikilta, jotka blogissani vierailette, kiitos teille siitä :-)

--------------------------------------------------------------------------------------

Mutta en päästä teitä kuiteskaan nyt näillä höpinöillä. Pakko nimittäin tuoda tietoonne vielä yksi juttu. Katsoin nimittäin viime viikolla, neidin kerhossa ollessa varsin mielenkiintoisen elokuvan.

The Fall oli juuri tullut vuokraamoon ja leffan kansi oli jo sinällään niin kiinnostava, että se tarttui käteeni ja kun luin takakannesta selostuksen, päätös oli syntynyt. Tän mä vuokraan.

Elokuvassa pieni ulkomaalaistyttö päätyy Los Angelesin reuna-alueilla olevaan sairaalaan 1920-luvulla katkenneen kätensä vuoksi ja kohtaa siellä halvaantuneen stunt-miehen, joka rypee itsesäälissä ja katkeruudessa ja on valmis päättämään päivänsä hinnalla millä hyvänsä. Nämä kaksi ystävystyvät, miehen motivaationa saada pieni viaton tyttö houkuteltua tuomaan hänelle tappava annos morfiinia ja tytön motivaationa kuulla miehen kertoma, jännittävä ja värikäs tarina loppuun.

Elokuva on kuvattu neljän vuoden aikana 18 eri maassa ja on visuaalisesti todella upeasti toteutettu. Upeita kohtauksia upeissa puitteissa ja itse tarina etenee mielenkiintoisesti sairaalaympyröistä tarun maailmaan sujahtaen, ja jossain vaiheessa taru ja tosielämä sekoittuvat jo keskenään.

Erityisesti pienen tytön koskettava ja niin kovin todentuntuinen rooli painui mieleeni ja ulkosuomalaisena jo hänen aksenttinsa ja taustaansa häpeilemätön aitous sai minulta heti pisteet.

Mielenkiintoinen ja erilainen elokuvakokemus. Suosittelen kaikille uusia elokuvakokemuksia hakeville ja ihmisille, jotka nauttivat visuaalisesti hyvin toteutetuista elokuvista.

Päätyi yhdeksi omista suosikeistani :-)

Jos elokuva jäi vaivaamaan mieltäsi, kurkkaapa vielä traileri täältä: http://movies.yahoo.com/movie/1809761972/trailer