On ainakin tällä mammalla ihan selvästi AUTO!

Autossa toinen osapuoli ei pääse karkuun, sen on pakko kuunnella ja yleensä vastatakin.

Autossa on muutenkin tiivis tunnelma ja siinä on sitten helppo ottaa asioita esille, kun ollaan silleen kuuloetäisyydellä...

Ja niinpä autossa me saadaan miehen kanssa yleensä ne muhevimmat riidat ja sanaharkat aikaan.

------------------------------------------------------------------------------------------

Kuten lauantai-aamuna...

Oltiin menossa tytön jalismatsiin, ensimmäiseen sellaiseen, JA TIETTY AIKATAULUSTA MYÖHÄSSÄ!

No sekös sai taas pienen sanaharkan aikaan.

Kenen vika, miksi pitää aina lähteä viime tipassa, tuliko nyt edes se jalkapallo mukaan, entäs juomapuolta, snacksiä, onko edes kameraa, tuliko se muistikortti, onko se ees ladattu, et tietty taaskaan ladannut, miks minä, ei oo mun vastuulla, no kenes sitten, on tää aina niin tätä, lopeta jo kuule, no niin, taaskaan ei saa sanoo, pitäis vaan aina olla kiltisti hiljaa, ja miten sä taas ajat, paina sitä kaasua kele tai me ollaan myöhässä, on se kyllä tosi noloa, ensimmäinen peli ja heti myöhässä, mitähän ne muutkin sanoo, voi kiesus näitä sunnuntaikuskeja, mene jo, paina jo kaasua, käänny jo, mihin sä oot menossa, no eikös se tästä pitänyt, älä kuule ala neuvomaan mua tässä ajamisessa...

Ja miten tää on aina näin VAIKEETA MEILLÄÄÄHH???

Tätä volyymiltaan koko aika kohoavaa sananvaihtoa meni sellaiset kymmenisen minuuttia ja kun pääsimme perille, parkkeerasimme tietty vielä autonkin kaikkein kaukaisimmalle parkkipaikalle, joten siinä sitten hampaat irvessä juostiin pelikasseja, kameroita ja tyttöä roikottaen ja koetettiin löytää niitä muita, lilapaitaisia pikkutyttöjä joltain kentältä.

Kun se perhanan pelikin jo alkaa VIIDEN MINUUTIN KULUTTUA, herran jestas sentään!

Ja neiti ihan onnessaan alkavasta pelistä, onneksi ei juuri piittaa isän ja äidin leimahtelevistä katseenvaihdoista ja jupinoista... Liekö jo niin tottunut noihin autokahinoihin, ettei jaksa korvaansa letkauttaa... Olisiko syytä huoleen?

Ja kun sitten vihdoin löysimme tiemme oikean pelikentän laitaan, huomasimme, että joukkueen eräs jäsen oli vielä tulematta, eli emme sitten olleetkaan niin myöhässä kuin kuvittelimme.

MUTTA SAIPAS TAAS PURKAA TUNTEITAAN SIELLÄ AUTOSSA! Jes!!!

---------------------------------------------------------------------------------

Pitänee kait vielä tarkentaa, että meillä nämä kuohahdukset kyllä on tosi nopeita ja jo pelin aikana koko sanaharkka unohtui ja siellä huusimme miehen kanssa ja muiden vanhempien tavoin kurkut suorana tyttöjä kannustaen ja innostuimme itsekin niin paljon futiksesta, että pitäneeköhän tässä äidinkin kohta lähteä johonkin keski-ikäisten naisten mimmiliigaan... Heh hee. No ei sentään. Mutta oli tosi kiva peli ja neitikin oli innoissaan pelistä.

Tosin pelin jälkeen oli ihan kuitti ja puheli jotain päikkäreistä (vaikkei ole päikkäreitä nukkunut kohta kahteen vuoteen...)

Alla vielä pari kuvaa pelistä, joka oli tosi kiva ja lapset oli innoissaan. Niiden juttuhan tämä on täysin ja täällä vanhemmat kannustaa myös toisten muksuja ja on hengessä mukana alusta loppuun saakka, mikä on tosi hieno juttu!

Tässä tytöt valmiina matsiin... Yksi neideistä tosin joutui vielä yllättäen veskiin ja puuttuu tästä kuvasta...

Ja tässä ollaan sitten pelin vauhdissa, äiti ei kyllä meinannut pysyä kameralla perässä tässä menossa...

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin.

----------------------------------------------------------------------------------

Ja kun mieleltäni taidan olla jollain tapaa kiero ja utelias ihminen, niin nyt tietty uteliaana tässä lähden sinultakin kyselemään seuraavaa:

Miten tai missä sinä saat kumppanisi kanssa ne PARHAAT RIIDAT JA/TAI SANAHARKAT AIKAAN?

Sillä eikös se niin ole, että terveen suhteen merkki se vaan on, kun välillä vähän päästää höyryjä pihalle? Niin että ei siinä minun mielestäni mitään noloa ole, jos välillä vähän tasoittaa tilannetta... Vai mitä olet mieltä? Tietty joku nyt saattaa ajatella, ettei ainakaan ikinä lasten aikaan, mutta olen joskus aika temperamenttinen, eikä sitä sitten siinä mielentilassa aina muista olla hermostumatta lapsen aikaan, vaikka toki aina koetan sitä välttää...