Ensimmäinen uuden vuoden kujeeni  lienee tässä... Päätinpä sitten minäkin avautua ja alkaa vuodattamaan mietteitäni täällä osuvasti nimetyssä vuodatus.netissä...

****************

OSTOKSILLA

Ja niin se tosiaan vaihtui vuosi täälläkin päin maailmaa ja uuden vuoden vaihtumista seuraa tietenkin tammialet. Ja sieltähän minäkin, shoppailufriikki, itseni taas viikonloppuna löysin ja miten siinä taas kävikään :-( Ei pitänyt ostaa mitään, säästölinja, niinkuin mies on koettanut tolkuttaa...

Mutta, mutta... Kun halvalla saa, niin silloin on ostettava!!! Ja löytyihän sitä, nimittäin kenkiä meidän 3-vee tytölle, kaikkiaan kolme paria. Kaikki parit kylläkin liian suuria, mutta toivon mukaan niitä voi jo ensi syksynä ja talvena pitää. Talvisaapikkaatkin ostin juu ja toivon, että passaavat ensi talvena. Ja kun hinnat oli niin halvat, niin sillä sitten kolmekin paria. Hienon neitin kenkulit olivat vain 7 taalaa pari, ja talvisaapikkaatkin vain 9 taalaa, niin pitihän sitä, tämän kerran...

Siinä ne nyt sitten ovat, kolme paria liian isoja kenkiä keskellä keittiön lattiaa, ihmettelyn aiheena ja tyttökin on jo niitä mallaillut moneen kertaan. Äiti, nää on liian isot!, oli eka kommentti. Juu, niin on, mutta jospa jo ensi talvena passelit (toivottavasti ei kuiteskaan jo liian pienet, gulp)...

****************

JOULU ON OHI, LOPULLISESTI!

Ja voih sentään, on kait se vihdoin uskottava sekin synkkä totuus, että joulun aika on lopullisesti ohitse. Tänä aamuna nimittäin kohtasi surullinen näky keittiössä. Suurella vaivalla ähräämämme Muumipiparitalo (Suomesta raahasin kesällä muotit mukana ja todellakin, tämän piparitalon kanssa meinasi jo mennä herne nenään, sillä seinät muotoutuivat Ameriikan uunissa ihan omaan malliinsa ja sitä saakutin sokerilientä saikin sitten läträtä ihan urakalla, miesparankin komensin mukaan liimaushommiin, kaikkea sitä saa miehetkin kestää..).

Niin että suru oli syvä, kun karu näky kohtasi meidät aamuhämärässä. Talo oli lyhistynyt kasaan ja ei siitä enää saa peliä, sinne meni roskiin ihanine piparintuoksuineen kaikkineen... Snif!

Tässä kuvassa kaikki on vielä hyvin ja talo kasassa...

Mutta tämä oli näky tänä aamuna, ja meidän 3-vee neiti kysymään: Äiti, mikä Muumitalolle on tullut?

****************

ELOKUVISSA

Elokuvissakin olin taas kerran eilen illalla. Kaverin ja kohtalotoverin (=kotiäitinä Amerikoissa) kanssa aina välillä irtaudumme ns. arjesta ja karkaamme leffaan. Ja niin taas karattiin! Marisivat muksut tai motkottivat siipat, niin sinne vaan karautellaan, lähimalleille ja ostareille leffateatteriin istumaan ja popcornia maiskuttamaan.

Eilen menimme sitten katsomaan minun pyynnöstäni leffaa nimeltä Atonement. Kovasti on povattu pystejä, niin Golden Globeja kuin Oscareitakin tälle elokuvalle. Naispääosasta, miespääosasta, sivuosista, kuvauksesta ja jos sun mistä...

Ja jännityksellä astuimme elokuvasaliin, tosin sinnekin saapumiseen liittyi taas omaa dramatiikkaa. Kaveri hukassa, mallin parkkipaikkaa hehtaaritolkulla, missä pirussa sä siis oot? Onks noi sun jarruvalot, ei tääl pimeessä nää siis mitään... Ja teatterissa, siis Mtääh??? Leffan piti alkaa 7:40 p.m. ja mitä tuol oves sanotaan, 7:15 p.m. Ollaanks me jo siis myöhässä, nyt raviks. Mut ne popparit, niin tietty, ekaks herkut, sitten vasta itse asiaan... Ja saliin astuttuamme leffa oli juuri alkanut...

Mutta mtääh taas????

Siinä istumme pimeässä elokuvasalissa ja mieleeni hiipi seuraava ajatus. Mikähän tässä leffassa on nyt sitten niin upeaa? Noh, myönnetään, että kuvaajalla on ollut silmää ja elokuva on täynnä visuaalisesti hyvin luotuja kohtauksia, upeasti rajattuja maisemia ja kuvakulmia ja itse tarinahan on koskettava ja ainekset megaluokan rakkaustarinaan löytyvät.

Mutta hyvä tavaton, voisiko joku suomentaa tai edes englannittaa, mitä leffassa oikein puheltiin???

Siis oikeesti, elokuva oli täynnä englannin englantia sieltä pahimmasta päästä ja jostain ihmeen syystä Kiera Knightley oli päättänyt vielä sopottaa sillä vauhdilla, ettei tällainen maatiainen meinannut perässä pysyä ja piti oikein korvia höristää, että olisi edes jotain ymmärtänyt. Ja miksi musiikin piti pauhata puhekohtausten päälle? Apua, olenko menettänyt täysin englannin taitoni täällä englantia puhuvien maassa, vai mistä on kyse?

Noh, kaverini kommentoi tämän leffan jälkeen, että tästä ei jäänyt mitään käteen. Itselle jäi käteen tyhjä popcornipussukka ja päätös siitä, että seuraavan leffan saakin valita kaverini...

Että antoisia elokuvahetkiä vaan itse kullekin!

****************