Vilkasta on ollut tämä meno tässä viime viikkoina, on ollut jos sun millaista kissanristiäistä ja pientä ohjelmaa, iltamenoa, isin odottelua ja isin Suomeen tuloa, hääpäivää ja vaikka mitä...

Ja jos väliin on jännätty mummin olotilaa ja sairaalavisiittiä, niin nyt on sekin jännäys ohitse, kun sairaalareissu oli nopea ja tulokseton. Toinen kierros varjoainekuvauksissa näytti nollaa ja nyt on mummi taas lähtöpisteessä. Ensimmäisellä kerralla ja rasituskokeen yhteydessä tehty varjoainekuvaus näytti pahalta ja sairaalan sydänosaston lääkäri siis passitti ensimmäisen rasituskokeen ja varjoainekuvauksen perusteella kiireellisenä tuohon toiseen kuvaukseen ja jo tuossa vaiheessa oli puhetta pallolaajennuksesta tai mahdollisesti ohitusleikkauksesta. Ja edelleen toinen yksityislääkäri oli ensimmäisen sairaalareissun tulokset nähtyään sitä mieltä, että ohitusleikkaukseen menee, niin pahalta tulokset hänenkin mielestään näyttivät.

Mutta nyt on taas mieli tyhjä ja täynnä kysymysmerkkejä. Koska toinen varjoainekuvaus näytti normaalilta, on äitini aivan ihmeissään lääkäreiden aiemmista lausunnoista ja hänellä on ilman muuta edessään taas uusi kierros lääkäreitä ja arvontaa, että mikä on vikana, kun pumppu reistaa, mutta varjoainekuvauksen mukaan sydämessä ei ole ainakaan tukoksia. Siis missä vika, se olisi hyvä saada tietää, jotta saataisiin tarvittava hoito käyntiin.

Tästä aiheesta olisikin erittäin kiinnostavaa kuulla toisiltakin, jos teillä ihmisillä on vastaavia kokemuksia. Jos siis jollakulla teistä tai jollakulla läheisistänne on ollut vastaava tilanne: sydän reistaa, mutta tulokset epäselviä ja vaikeaselkoisia, niin kertokaa ihmeessä. Niistä kommenteista voisi olla äitini tilanteessa hyötyä.

Pikkuneitimmekin on aistinut mummin tilanteen ja kovasti hoitaa mummia ja on hengessä mukana. Tänään ohjasti mummia jokseensakin tähän tyyliin:

Mummi, sinä et saa mennä kasvimaalle tonkimaan!

Mummi, sinä et saa alkaa siivota!

Mummi, sinä et saa tulla pipiksi!

Mummi, jos sinä olet pipi, kyllä minä hoidan sinut mummi!

Tyttärenä tässä itse toivoisin, että äitini tilanne selviäisi pian ja voisin hyvillä mielin lähteä takaisin Yhdysvaltoihin heinäkuun lopulla. Nyt on sellainen epävarma olo ja tuntuu, että huoli jää kyllä hautumaan mielen sopukoihin, jos tämä asia ei tästä etene ja äitini oireilut jatkuvat, mutta sitä perimmäistä syytä ei löydy...

Hoh heijaa... Kun olisi syntynyt lääkäriksi, tai edes sydäntautien sairaanhoitajaksi... Maallikkona tuntee olonsa vain tyhmäksi ja tarpeettomaksi...