Pienissä karkkipuodeissa ja kahviloissa on jotain nostalgista.

Ne kiehtovat minua ja saavat aina hyvälle mielelle.

Huomaan uppoutuvani niiden maailmaan.

Katseeni kiertää vanhoja tapetteja, kukkaisia pikkuverhoja, vanhoja astioita ja kuluneita pöytäryhmiä.

Nuo vanhat kahvilat kätkevät sisäänsä monen monta tarinaa.

Ja monta pientä kulkijaa.

Ne tuovat mieleeni muistoja.

Muistoja lauantain ja karkkipäivän odotuksesta.

Pieni käsi kurottamassa vanhan ajan lasipurkkeihin.

Täynnä ihania, pullukoita, värikkäitä karamellejä.

Kiva puodin täti, joka saattoi pujauttaa pussiin muutaman ylimääräisenkin karamellin.

Iloinen mieli ja makia suu!

-------------------------------------------------------

Tässä kerran pujahdimme tyttäreni kanssa vanhaan kahvila-karkkipuotiin.

Tyttären silmiin osuivat heti nuo ihanat, vanhan ajan tikkunekut...

Ja tietenkin ne värikkäät tikkukaramellit...

Pienet kädet pujahtivat taas lasipurkkiin

Etsien juuri sitä oikeaa tikkukaramellia.

----------

Hymy karkaa huulilleni.

Katson pientä lastani.

Niin samanlainen on hän.

Pienen karkkipuodin lumoissa.

Värikkäiden tikkukaramelllien ja jäätelöjen maailmassa.

Hymy huulilla, suu täynnä maistuvaa makiaa.

Niin suloinen ja viaton on hän.

Oma pieni karamellisuuni!