Lauantai oli melkoisen kiirus päivä ja alkoi heti aamusta neidin jalkapallomatsilla. Sen jälkeen kurvattiin Suomi-koululle, jonne itsekin päädyin jotenkin kummallisesti ohjaajaksi, ja vielä oman tyttären ryhmään (juu, ei välttämättä paras idea). Mutta ihmeen hyvin meni kerhoilut Suomi-koulussa ja sitten olikin kiva illalla lähteä katsomaan paikallista miesten jalista, ihan ensi kertaa omalla kohdallani.

Peli alkoi vasta 7:30 pm ja vähän arvelutti, että kuinka meidän neiti jaksaa. Mutta hyvinhän tuo jaksoi ja välillä jopa innostui kannustamaan joukkuettakin ihan kunnolla. Peli eteni tosi nopeasti ja päätimme yhteen ääneen, että jalista mennään katsomaan toistekin. Lippujen hinnatkin kun ovat ihan toista luokkaa kuin NHL tai NFL liput. Nämä liput olivat vain $10 kipale.

Tässä pari kuvaa lauantai-illalta...

Edessämme oli jopa näinkin tyhjää... Tosin vain hetken verran...

Tasapeli tuli rankkarin jälkeen ja porukka sekosi aivan täysin!

Mikä tiesi meidän neidin osalta korvien jatkuvaa pitelyä. Jännä piire pikkuneidillä, mutta suoraan sanottuna inhoaa yleisötapahtumien meteliä. Täällä kun on tapana ottaa ilo irti ja meteli on sitten sitä laatua, ettei meidän neitokainen sitä ymmärrä... :-(

Olimme jo parkkipaikalla, kun stadionilla alkoi mieletön ilotulitteiden räiskäntä (siitäkös metelistä ja rätinästä neiti taas riemastui...)

Vaan tosi hienolta näyttivät...

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Mutta jos oli lauantaina ilotulitteita ja iloista mieltä, niin toisin on ollut meininki tänään.

Yhtä takkuamista. Hampaan kiristystä, vitutusta, jomotusta, särkyä ja vali vali valitusta, oikein tyypilliseen perusnegatiiviseen, oi voi minua parkaa tapaani... hoh hoijaa... Siis koittakaa kestää, nyt tulee valitusta...

Aamu alkoi jo toista päivää jatkuneella, aivan käsittämämättömällä niska-hartiaseudun kivulla. Siis ihan oikeasti, mä en voi tajuta, mistä tällainen hermeettinen kipu on iskenyt. Koko niska jäykkänä, ei taivu mihinkään ja jos erehdyt kääntämään päätä oikealle tai vasemmalle, ylös tai alas, niin tuntuu siltä kuin taju lähtisi näillä näppäimillä.

Siis hyvät immeiset, antakaa vinkkiä, mikä tähän tilaan auttaa. Olen laittanut rauhoittavaa rasvaa, on käytetty hieromalaitetta, kuumaa käärettä, särkylääkettä, mutta ei auta mikään! Yääääh!!!!

Jos tämä vielä jatkuu huomenna, niin olen jo pöpiläainesta, en vaan kertakaikkiaan pysty olemaan paikallaan ja kävelemään ympäriinsä kuin jäykkäliikkeinen zombie.

Eikä siinä vielä kaikki. Lähdin aamusta ja heti tytön kerhoon vietyäni hammaslääkäriin. Juurihoitoa, kruununlaittoa, hampaan paikkausta ja muuta kivaa... heh...

No niin. Hyvin menee siihen saakka, kun hoksaan, ettei hampaani olekaan puutunut, kun hampiläkyri aloittaa juurihoidon. Vedet valuu silmistä, jalat täristää ja rystyset on valkeana. Taitaa jopa niiskutustakin jo kohta kuulua.

Siis aivan mieletön kipu hampaassa. Ja eikun uutta puudutuspiikkiä, toista ja kolmatta. Ei jumankekkulis, kuinka monta piikkiä tää puoskari mulle laittaa???

Aloin jo mielessäni miettimään, että kait näissä puudutuspiikeissäkin on joku limitti, mutta eikun uutta vaan kehiin. Ja lääkäri toteaa, ettei kaikille toimi juurihoidossa peruspuudutusaine, etenkin jos hermot ovat vaurioituneet jo juuressa pahasti, kuten minulla.

Siispä istuin hammasläkyrin penkissä nelisen tuntia ja olin jo kyllä loppuajasta niin ärsyyntynyt, vittuuntunut, väsynyt ja niska kökkönä, ettei juuri jaksanut huumoria repiä tilanteesta.

Mutta nyt on sitten väliaikainen kruunu paikallaan ja pääsen kolmen viikon päästä taas uudestaan hammaslääkärille. Ah, ihanaa! Maltan tuskin odottaa....

Että juu, tämä oli taas tällainen maanantai. Toivottavasti tiistai olisi tätä päivää parempi ja salaa toivon, että tämä niskakipu olisi aamulla jotenkin salaperäisesti kadonnut ja pystyisin taas liikkumaan kuten normaalit ihmiset. Pahoin vain pelkään, ettei mitään ihmeparanemista tapahdu, vaan saan nauttia tästä olotilasta vielä jonkun aikaa...

Mutta mukavaa tiistaita kuitenkin teille kaikille!

Terkuin Zombie-Sari