Mistä alkaa uhmaikä, ja mihin se päättyy?

Lähinnä tässä vaan askarruttaa, että milloin tämä ainainen taistelu päättyy...

---------------------------------------------

Laitatko lastenohmelmaa,

annatko sen ja sen lelun,

muovailuvahat, kirjat, sakset, liimaa, tarroja...

Annatko jäätelöä,

annatko karkkia,

suklaata,

setämehua...

TEETKÖ SITÄ, TEETKÖ TÄTÄ, PASSAATKO MINUAA????

En halua tätä lastenohmelmaa,

en halua laittaa tukkaa kiinni,

en tule sisälle,

en usko sinua,

en ole hiljaa,

en istu paikoillani,

ei laiteta sitä pinniä, ei sitä pantaa, ei sitä hiuslenksua.

En syö tätä, enkä tota, enkä varsinkaan sitä!

EN HALUAAA!!!

Minä itte laitan housut,

minä itte laitan paidan,

minä itte laitan hameen, sukat ja kengät, aina vääriin jalkoihin...

Minä itte pesen kädet,

pesen hampaat,

menen vessaan...

MINÄ ITTEEEE!!!

---------------------------------------------

Välillä mamma on päivän jälkeen ihan puhki, kun kaiken tämän touhuilun, vastaanväittämisen ja kiukkuilunkin väliin mahtuu ainakin muutamat yltä päältä liatut vaatekerrat, mekastusta, kieltäytymistä tekemästä yhtään mitään mitä äiti pyytää, mulkoilua, tukan viskontaa, jalkojen tömistystä, lelujen viskontaa hujan hajan viisi minuuttia siitä, kun olen ne kaikki taas kasannut sadanteen kertaan ja sitä rataa....

Mutta on se silti niin ihana tuo tyttö, suloinen ja niin fiksu, että ihan sydäntä särkee.

Ja nytkin tuolla kuulema piirtää isälleen ylläriksi jotain upeaa taideteosta...

-----------------------------------------------

Joskus se vaan, haukotuttaa, nolostuttaa, raivostuttaa ja huvituttaa tämä draama ja tragikomedia meidän arjessa... 3-veen järjestämänä...