Niin siinä tosiaan kävi, että neitokaisellemme nousi tänään lämpöä. Aamulla jo kerhoon lähtiessä kummastelin, kun neiti vaikutti kovin yskäiseltä, mutta mittasin lämmön ja ihan oli normaalilämpö, joten sinne sitten kerhoilemaan ja mielellään neiti lähti, niinkuin aina.

Mutta kun iltapäivällä tulimme kotiin, niin neiti vaikutti kovin kiukkuiselta, väsyneeltä ja otsakin kovin lämpimältä ja niinpä olikin jo kuumetta poloisella :-(

Tuossa aiemmin mainitsin, että 3-vuotiaan käskytys ja paikallaan pysyttäminen on vaikeaa hommaa, niin täytyypä nyt sitten jo syödä sanansa... Neiti nimittäin ihan omasta halusta köllähti selälleen sohvalle ja halusi ihan rauhassa katsella Muumeja. (Tämä ei kyllä välttämättä lupaa hyvää, jos vanhat merkit pitävät paikkansa...äiti se on jo tässä ihan sydän syrjällään, että minkähän pöpön nyt olet rakas lapseni saanut...)

Mutta ruoka maistui ihmeen hyvin ja jauhelihakeittoa meni koko lautanen, se on hieno homma!

Muumia katseltiin jonkun aikaa ja sitten neiti halusi mennä omaan huoneeseensa palapeliä tekemään. Hetken hiljaisuutta kuuneltuani huudahdin, että mitäs siellä touhuat? ja yleensä vastaus on jotain sitä luokkaa, että täällä olen omassa huoneessa tms... 

Vaan ei vastausta, hmm, nyt on liian hiljaista, ja epäluuloisena äiti kaartaa kohti neidin huonetta.

Tämä näky minut kohtasi tytön huoneessa, ja voi pientä ressukkaa!

Itse oli kömpinyt sänkyynsä köllöttämään ja uni oli sitten tullut heti silmään... (luultavasti osin kuumetta alentavan lääkkeenkin vaikutuksesta)

Että tätä rataa.

Viikonloppumme menee varmasti aika hiljaisissa merkeissä. Toivottavasti neiti tästä taas pian paranee ja pääsee taas ensi viikosta kavereiden kanssa kerhoilemaan :-)