Viikonloppuna kävimme The State Fair of Texas-tapahtumassa ja tämä on aika suuri messutapahtuma, jossa on esillä kaikkea mahdollista, autoista hevosiin ja longhorneihin, hattarasta corny dogseihin ja funnel cakeseihin, maailmanpyörästä kaikenlaisiin kieputtimiin. Perjantaina olisi esiintymisareenalla ollut Jessica Simpson, mutta se jäi kyllä meidän porukalta väliin, sen verran alkoi olla koko päivän kiertelystä mehut pois koko sakilta, ettei enää jaksanut odottaa Jessicaa lavalle.

Sielläpä meni siis koko päivä ja iltamyöhällä olimme kotona, pikkuneiti jo kuorsasi loppumatkasta. Yksi asia mikä aina jaksaa näissä tapahtumissa ihmetyttää, on kupongit. Siis niitä coupons-kojuja riittää joka puolella ja kaikki ruoka, juoma ja härvelit maksetaan näillä kupongeilla.

Siis ensin menet jonottamaan kuponkijonoon, josta ostat kuponkeja ja sen jälkeen menet ostamaan vaikka sitä funnel cakea, hattaraa tai mitä tahansa ja maksat näillä kupongeilla. Siis mikä järki tässä on? Kaikkien näiden vuosien jälkeenkin ottaa päähän tää kuponkien pyöritys, kun saman voisi hoitaa suoraan rahalla. Tietääkö joku tähän jonkun järkevän selityksen? Minä en...

Näitä kuponkeja sitten oltiin koko aika jonottamassa, kun eihän ne riittäneet, vaan koko aika piti sitten ostaa taas kymmenen tai kaksikymmentä lisää... Huoh... Niin ja aina osa kupongeista piiloutuu  laukun pohjalle ja sitten ne löytyy kotiin tultaessa. Rahanarvoisia lappusia kuiteskin, a 50centtiä.

No niin ja sitten asiaan! Ihan ehdoton juttu State Fairissa on mussuttaa funnel cakea. Muistuttaa tippaleipää, muttei ole sinnepäinkään, vaan maistuu enempi munkkirinkilältä ja on ah niin ihanaa! Päällä vielä runsaasti tomusokeria, niin aah! Ihanaa!!!

En tunnusta kärsiväni korkeanpaikankammosta, ainakaan suuremmissa määrin, mutta ihan oikeasti, piti kyllä kaksi kertaa miettiä tähän maailmanpyörään astumista. Huh, sen verran oli korkialla, että...

Vaan sinne mentiin, minä ja vieraamme ja ajatuksena oli ottaa upeita kuvia avautuvista maisemista. No juu-u, sen verran tärisytti maailmanpyörä (ja käsikin), ettei niistä mitään tullut. Mutta komea on tämä maailmanpyörä ja oli ihan kiva kokemus.

Ja sitten se itsensä nolaamispuoli... Tässä jokunen viikko sitten asuma-alueellamme oli oikein kiva perhekeskeinen iltatapahtuma, jossa leikittiin, kisailtiin ja katseltiin lastenelokuvaa: The Bee movie.

Jotenkin minutkin saatiin sitten nakitettua tähän hulavanteen pyörityskisaan ja senhän kyllä tiesi, mitä siitä seuraa.... ;-) Nauratti jo ennen pyöritystä...

Kerran ympäri ja alas... Tätä luokkaa... Niinpä hulavanne vaihtuikin aika nopeasti pikkuneidin pyörittämiseen. Se kun luonnistuu tätä nykyä vähän paremmin kuin hulavanteiden ketkuttelu... ;-)

Terkut sateisesta Teksasista,

Sari